Isin iltaruokintavuoro tai yllättävä pipi pyllyssä

On se hyvä, että tuo ukkokin saa joskus kärsiä. Olin seuraamassa sellaista teatteria tuossa päivänä muutamana, että oli hyvä, että makasin sohvakatsomossa enkä ollut ruokkimista avustavana osapuolena tapahtumissa. Olisi voinut mennä hermot (kohtuullinen arvaus, koska nehän menee vähintään 50%:ssa tapauksista).

Mieheni synnynnäiset lehmänhermot eivät tietenkään kärsineet, koska minun osuuteni päivällis- ja iltapalaohjelman vetovastuusta on arjessa 90% (kirkas hohtava marttyyrinkruunu minulle äkkiä äkkiä!!!)

Keskustelu meni jotenkin näin:

Isi: "Otapas siitä karjalanpiirakkaa. Sähän tykkäät siitä. Kato, paljon voita."
Pakkaus: "Isi a-u-t-t-a-a!"
Isi: "Mähän oon palotellu sen. Ota pala siitä. Siinä on voita!"
(Huom. Vaikea varmaan huomata, mikä on siippani mielestä ravitsemuksellisesti tärkeintä.)
Pakkaus: "Joo. Mutta ensin maitoa."
(Tynkä ryystää 2,5 dl maitoa 30 sekunnissa.)
Isi: "No nyt. Nyt syödään piirakkaa."
Pakkaus: "Isi a-u-t-t-a-a!"

No isihän teki siinä kohtaa klassisen virheen, jota äiskä ei koskaan tekisi: eli lähti mukaan leikkiin ja alkoi täysin kyvykästä ihmistä auttamaan ja serviseeramaan. Tästä ei TIETENKÄÄN seurannut mitään hyvää. (Kaikkitietävän viisaan äidin hohtava samettiviitta äkkiä tänne! Äkkiä!)

Isi: "No niin! Täältä tulee piirakka!"
Pakkaus: "Yyyyyyyy!"
Isi: "Mitä? - - Mitä??!"
Pakkaus: "Yyyyyyy!!! Byhyyyy!!!"
Isi: "Mitä sattui!? Häh?"
Pakkaus: "PIPI TULI!"
Isi:"HÄH? Mihin? Otas ny piirakkaa."
Pakkaus: "Eiiiii! Pipi tuli!"
Isi (huolekkaasti): "Mihin tuli pipi? Häh?"
Pakkaus: "PYLLYYN TULI PIPI!"

Alkoi helvetinmoinen esitutkinta ja tarkastus, joka johti siihen loogiseen johtopäätökseen, että Stokkessa rauhassa istuessa on vitun vaikeaa saada vakavaa vammaa. Isi jatkoi siis syöttöpuuhia sinnikkäästi.

Isi: "Ota piirakkaa. Nyt syöt." (Huom. Tämä muistutti jo omaa retoriikkaani ko. tapahtumassa.)
Pakkaus: "Eiiiii. Pipi tuli."
Isi: "Ei ole pipiä! Missä on pipi?"
Pakkaus (uhmakkaasti): "TÄSSÄ!"

Ipana osoitti reittään ja silloin isillä välähti. Hän kirosi (vaimeasti) ja höpötti minulle:
"Siis sillä on voita reidellä. Sekö se on se pipi? Helvetti, mikä show!"

Isi (osoittaen oikeaa reittä): "Onko Pakkauksella tuossa pipi?"
Pakkaus (sopivan valittavasti): "Oooonnnnn! Isi puhaltaa! Isi puhaltaa pyllyyn!"

Isihän totta kai teki työtä käskettyä ja puhalsi antaumuksella reidelle (= pyllyyn). Se ei kuitenkaan auttanut.

Pakkaus: "Pipi on! Aulinkolasvaa!"
Isi: "Häh!?"
Minä: "Se haluaa aurinkorasvaa."
Isi:"Mitään aurinkorasvaa tartte."
Pakkaus: "Joooo-o! Aulinkolasvaa! Pipi on!"
Mieheni on sentään sen verran viisas, ettei lähtenyt kaapeista varastoissa olevaa arskarasvaa kaivamaan, joten hän jatkoi aikuisen ihmisen logiikalla:

 "Ei toi oo pipi! Eikä tohon tarvita aurinkorasvaa! Nyt piirakkaa!"

Arvatkaa, upposiko ja kumpi voitti.

Meni se ilta sitten ilman iltapalaa. Mutta kovin heikkona ei humpuukimestari herännyt - hän nukkui melkein seiskaan ja aamulla oli tavallisen hyvä vieteriveikko taas kehissä kuten ennenkin. Ei vain ollut ilmeisesti nälkä.

Mutta siis minun psykopaattikommenttini on, että AI ETTÄ minä nautin! Kun olen eräänkin kerran saanut kuulla, kuinka en osaa/ymmärrä/jaksa neuvotella/keskustella/ratkaista asioita. Tässä matsissa Pakkaus kyllä höykyytti isiä ihan 6-0. Ehkä sitten ensi kerralla.