tiistai 21. toukokuuta 2013

Yksityiskohtainen oopperaelämys

Olemme mieheni kanssa sillä tavalla poikkitieteellisiä televisionkatsojia, että meille kelpaa melkein mikä vaan, jos sille tuulelle satumme. Viime perjantaina nauraa hohotimme absurdiakin absurdimmalle idiotismille, jota Splash! meille soi. Ensinnäkin - upeita julkkiksia! Siis kuka helvetti on Claudia Eve, kysyn vaan? Tai se Toope-Tape?

No tänään on eri meininki. Ukkoni sattui sohaisemaan kaukosäätimen Yle Teemalle ja täällä sitä nyt ihmetellään Wagnerin oopperaa. En ole mikään erityinen oopperan ystävä, mutta onnekseni minulla on kyljessäni selostaja ja kommentaattori, joka nostaa esityksen viihdearvoa kummasti. Pakkauksen kommentointi on hyvin detaljiorientoitunutta ja tiheää kuin konekivääritulitus, joten on mahdotonta kuunnella urpojen ulvontaa tai yrittää välittää minkään valtakunnan juonikuvioista paskan vertaa.

Mikä parasta, ipana ei odota minulta mitään todellista dialogia. Sen kun lupsauttelen silmiäni kohti telkkaa ja myöntelen menemään.

(Rastapäinen tummaihoinen ukko ja hänen vaaleampi kaverinsa patsastelevat lavalla ja mölisevät saksaa.)
"Katso äiti! Setällä on kummallinen tukka!"
"Joo niin on."
"Se on pitkä tukka. Pakkauksen tukkakin on pitkä."
"Joo niin on."
"Katso äiti, äiti!!"
"No mitä?"
"Setällä on palta!"
"No niin on."
"Isilläkin on palta."
"Joo"
"Pakkauksella ei ole paltaa."
"Joo ei. Sie oot tyttö."
"Mutta äiti ei ole tyttö... katso äiti!"
"No mitä?"
"Ei ole paltaa!" (osoittaa toista hoilottavaa miestä)
"No ei oo. Se on leikannu parran."
"Joo! Katso äiti! Ukkelilla on silmät!!!"
"No niin on."
"Katso äiti!"
"No mitä?"
"Silmät!"
"Joo joo."
"Äiti!"
"No mitä?"
"Kummallinen tukka. Kimmeltää!" (ei hajua, mistä viimeinen sana on opittu. Ehkä jouluna.)
"Totta maar."
"Äiti!"
"No mitä!"
"SAMMAKKO!" (totta tosiaan lavalle on ilmestynyt sammakko)

....ja samaa rataa semmoiset puolisen tuntia. Nyt on käsitelty nauhat, vyöt, napit, nenät ja tukan värit  ja kaikki muu mahdollinen varsin minimalistiselta lavalta samalla antaumuksella kuin edellä on esitetty. En ole käsittänyt koko taide-elämyksestä hevonhelvettiä, mutta osaan totta tosiaan arvostaa ihmisruumiin ihmeellisyyksiä ja oopperan lavastajaa.

Nyt nukkumaan. Ja huomenna kohti uusia elämyksiä.

2 kommenttia: