Prinsessa-leikit ovat alkaneet eikä minulla ja minun maailman parhailla mielipiteilläni ole ollut asiaan helvetti soikoon osaa eikä arpaa. Koko viikonloppu on mennyt kluunu kutreilla.
Se on päässä aina ja kaikkialla - ellei sitten ole pakotettu minun päähäni. Naapurusto alkaa varmaan kohta epäillä, että poden jotain samantyyppistä skitsofreniaa kuin se Anna Lappalainen aikanaan, kun hihhuloin hiekkalaatikolla ympäriinsä lenkkareissa ja telttamekossa - ja muovikruunu päässä.
Kun kruunu äidin päässä alkaa käydä kateeksi, vaaditaan se takaisin ja vallanperimyksen jalo merkki painetaan takaisin omaan päähän. Ja siinä se on. Tiukassa kuin liima, vaikka tyyli ei ehkä aina aivan muuten ole kohdallaan.
Eilenkin tynkä ryysäsi kotiin päiväkodista ja oli sitten siinä päivän kuluessa räiskinyt rinnuksilleen päivän ruokalistan tyyliin Jackson Pollock. Pökät lököttivät, toinen puntti oli polvessa ja perse hiekassa, ruohossa ja kaiken maailman muussa maapaskassa, jota tuommoinen turpeissa uiva pikku urpo väkisinkin mukaan mouhoaa. Mutta mitäs pienistä!
Vaatteita ei ollut ehtinyt vaihtaa, sillä kruunu piti löytää ja sassiin.
Onneksi killuke löytyi sekunneissa, koska se oli viisaasti säilötty näkyvälle paikalle pöydän päälle. Siitä sitten vaan perkeleen takkuiseen tukkaan ja ta-daa!
Valmis prinsessa.
Kävisiköhän tuo tyyli konttorillakin? Voisi nimittäin päästä aamuisin helpolla. Eihän kukaan kiinnittäisi huomiota naamaan tai vaatteisiin, vaikka poukkaisin paikalle jogurtit lärvissä ja paita paskaisena, jos päässä killuisi törkeän korea kruunu. Näin laiskalle naisihmiselle aivan vakavasti otettava vaihtoehto!
Ei se mitään, kruunu vois kyllä olla hyvä. Työkaverini on aika persoonallinen nainen. Hän käyttää mm. possutossuja työkenkinä. Yhtenä päivänä hänellä oli tiara päässä töissä, eikä kukaan kysynyt miksi. Hän oli luullut, että hänellä on lukulasit otsalla...
VastaaPoistaEikä!:-D Mutta hyvä, toimii siis. Ei muuta kuin kruunu päähän ja muu tyyli jää kokonaan huomiotta!
VastaaPoista