Perhepotretteja

Pakkaus on alkanut leikkiä kotileikkejä, ja hänellä on varsin ennakkoluuloton asenne sen suhteen, minkälaisesta setistä perheenjäsenet voi muodostaa. Äidiksi, isiksi ja Pakkaukseksi kelpaa näköjään mikä tahansa rompe, joka käteen sattuu osumaan.

Noin viikko sitten kohtasimme tämännäköisen näyn:

Siinä on meidän perhe nukkumassa. Meikätyttö on tuo keltainen currypurkki ja Pakkaus punainen chili.  Musta purkki on isi. Kun ihmettelin ääneen, että mikä tuo neljäs törppö on ja etteikö ipana osannut laskea (totta kai 3-vuotiaan pitäisi), tuli vastaus kuin apteekin hyllyltä: "Se on Pakkauksen sisko!"

Onkohan tämä Pakkauksen kannanotto meikäläisten perhepoliittiseen suunnitteluun? Ja pitäisiköhän asetelmasta päätellä, että perheemme voisi harrastaa välistä jotain muutakin kuin aktiivista levyttämistä peiton alla?



Seuravaavaksi vastaan tuli tämä asetelma.

Hahmoista kysellessäni kävi ilmi, että iskä on tuo tyyni sininen jäämies (IggluPigglu?), jolla on viltti kainalossa. Pakkaus omassa persoonassaan taas on ottanut raivoisasti fanittamansa Hello Kittyn muodon. Minulle jäi tietysti luu käteen, kuinkas muuten. Eli äiskä on tuo keltainen ankanperkele, joka mölisee järjensumentavan imelästi kahta kokonaista biisiä ja jonka olen aikonut jo vuosia ampua kuuta kiertävälle radalle.

Kaikki kunnia Pakkaukselle muuten siitä, että hän sai Hello Kitty -alter egonsa kiinnitettyä Isi-Igglun käteen ilman minkään valtakunnan kiinnikkeitä. Kitty nimittäin tipahti, kun tönäisin lipastoa. Pakkaus siitä loukkaantui ja opasti kiljuen kuin pieni sika että "TAKAISIN ÄITI TAKAISIN!" Koska Pakkauksen kiljunta on huomattavasti kauheampi kokemus kuin vitunmoisen fasaaniparven rääkiminen korvan juuressa,  minä kirosin ja  yritin ja taiteilin saatananmoinen savu korvista nousten. Olin juuri lähdössä jeesusteippiä metsästämään, kun tytsä kyllästyi ja vaihtoi leikkiä.

Vielä samana iltana hiipparoin jääkaapille noin sadatta kertaa kuten tapanani on. Toivoin löytäväni sieltä jotain herkumpaa kuin aiemmin bongatut kuivahtaneet juustokakkarat ja yököttävän yliterveelliset vihannekset. Etenin kaappia kohti siitäkin huolimatta, että kukaan ei edellisen tarkistuksen jälkeen ollut käynyt edes postilaatikolla saati sitten kaupassa.  Tieni jääkaapille kuitenkin estyi. Pakkaus jökötti jääkaapin oven edessä rakentamassa "linnaa", jonka tornin olivat valloittaneet äiti ja isi.

 Siellä me korostuskynät pönötämme kuin kuninkaalliset ikään. Eikä meidän tarvinnut tehdä mitään! Pakkausta edustava puuvärikynä nimittäin kiipeili raastimen reunaa pitkin ylös alas. Värikynätyyppi kävi mm. töissä, kaupassa, Plismassa, Ritva-tätin luon ja muuten vaan leissussa.

IHANAA! Missä maailmankaikkeuden ulottuvuudessa tämä todellisuus sijaitsee? Haluan heti raastintorniin! Heti!