perjantai 15. marraskuuta 2013

Aggressiiviset autoilijat

Olen ehkä aiemmin antanut hiukan vääristyneen kuvan siitä, mitä aamuisilla ja iltapäiväisillä automatkoillamme tapahtuu.

Kyllä Pakkaus todellakin jänkyttää takapenkiltä jatkuvasti ties mistä valopylväistä, liikennevaloukoista ja niistä vitun variksista/lokeista ja lataa siinä sivussa sarjatulena, että "Mitä siinä laulussa SANOTAAN, MITÄ?", kunnes on pakko kääntää biisit taaperokielelle.

Nyt on kuitenkin pakko nöyrästi myöntää, että taidan sitä olla minä itsekin äänessä - ainakin joskus. On käynyt nimittäin ilmi, että annan mahdollisesti silloin tällöin (paino sanoilla "silloin tällöin") negatiiviseksi tulkittavaa palautetta kanssa-autoilijoilleni.

Puolustuksekseni totean, etten ole hoksannut mölyämistäni, sihinääni ja kiukutteluani itse ollenkaan, ennen kuin takapenkki alkoi kompata minua ja kovaa.

Eilen aamulla ärähdin tyypillisessä seiska-aamun vitutuksessa jollekin risteykseen jumineelle Nissanin nutipäälle, että "Mee ny siitä saatana!" Takapenkiltä kajahti tukea kuin tykin suusta: "NIIN! MIKSEI SE MEE JO!"

Hetken päästä molkotin jollekin idiootille, joka minun puolestani ansaitsi oikeuden korkeintaan rollaattorilla liikkumiseen (= taatusti joku perverssi aamuvirkku nautiskelija), että "Mikä-siinä-jumalauta-on-että-siinä-pitää-munia-koko-päivä-ja-voi-jumalauta-vihreä-palanu-jo-sata-vuotta!
Takapenkiltä alkoi kuulua sellaista myötätuntomöykkää, että meinasin päräyttää rollaattoriajelijan takapuskuriin: "NIIN, VIHREÄ ON JO SATA VUOTTA, MIKSEI SE MEE?"

Aggressiiviautoilun kasvatuskatharsis jäi kuitenkin vielä saavuttamatta. Se tuli vasta tänään.

Kun hain mukulan tarhasta, pysähdyin tasa-arvoiseen risteykseen, josta olin kääntymässä vasemmalle. Kuin itse tyyneys (= vihdoin perjantai) istuin itse penkillä hipi hiljaa ja odotin, että vain hieman hidas volkkarin ketale pääsisi oikealta ohitse.

Jos itse olinkin hiukan perjantaifiiliksissä, niin Pakkaus ei moiseen alentunut.
Takapenkiltä alkoi raikua kuin siellä rääkyisi helvetin iso fasaaniparvi: "MEE JO SIITÄ! MIKSEI SE JO MEE! VOI JUMALAUTA!"

Näin sitä pitää, liikennekäyttäytyminen hallussa ja ikää vajaa 3,5 vuotta. Hyvä minä!


14 kommenttia:

  1. Näinhän se menee, että ajotyyli opitaan turvakaukalossa. :)

    VastaaPoista
  2. Näköjään - Pakkaus on vaan hiukka liian innokas oppilas...Ja tänään se intti, että hän haluaa myös vatkata vaihdekeppiä. Löydän sen varmaan parin vuoden päästä ratista.

    VastaaPoista
  3. :D Nyt vaan viet Pakkauksen sinne nappuloiden liikennepuistoon!

    VastaaPoista
  4. Ai kauhea, saavat pojannulikat vielä traumoja! Ja joku vahti poistaa Pakkauksen epäasiallisen käytöksen vuoksi...:-D

    VastaaPoista
  5. Buah! Voi tulla vasukeskustelussa vähän palautetta. ;-)

    VastaaPoista
  6. Älä pelottele...viime kerralla jo kauniisti sanottiin, että tytsällä on taipumusta teatraalisiin elkeisiin. Mistähän on opittu? Ai niin, ukolta tietenki!

    VastaaPoista
  7. Aahhahaa, mahtavaa! :D Mä niin rakastan salaa tätä sun blogia ja roisia ilmaisua. Oon ite tämmönen nössykkä, joka on sanonut elämänsä aikana ääneen ehkä 4 kirosanaa, ja sun epäsovinnainen paasaaminen koettelee kiehtovalla lailla mun herkkää hipiääni. ;D (Se on muuten sitten kohteliaisuus.)

    Kertonee sekin jotain musta, että meidän takapenkiltä huutaa liikennevaloissa samanikäinen apukuski huolestuneena, että "ei saa äiti vielä mennä, on punanen". Jotenkin se näkee aina sen punaisen valon, joka välttämättäkin koko ajan palaa johonkin muuhun suuntaan. Nössyköitä koko sakki... :)

    VastaaPoista
  8. Ai mie oon salarakas! Kiva, kiitos!:-) Ja kyllä Pakkauskin pitää huolta liikennevaloista, mutta se näkee vaan ne vihreät valot: aina saa mennä, miksei mennä jo, vihreä palaa! Etkä sie välttämättä ole nössykkä, voi sen nähdä niinkin että mie oon anger managementin tarpeessa - ainakin liikenteessä...:-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo siis virallisestihan mä luen vain kiiltokuvablogeja, tää paikka on se mun salainen yöllinen vierailukohde. Älä siis kerro kellekään, ettei mun oma kiiltokuvaimago vain tahriinnu. ;D

      (Ja okei, oon mä kiroillu useemmin, ku 4 kertaa, ja kyllä mäkin joskus pohdin anger managementin tarvetta. Mutta nössykkänä päädyn ylläpitämään tätä kiiltokuvaa. ;D)

      Poista
  9. Mahtavaa! En siis ole ainoa, jolla on takapenkillä innokas apukuski. Erehdyinpä nimittäin kerran (huom! vain kerran) painamaan tööttiä edessä munineelle kuskille, joka ei tajunnut lähteä liikkeelle, vaikka vihreä valo oli palanut jo ties kuinka kauan. Tuon jälkeen on tenava karjunut takapenkillä "Paina äiti sitä tööttiä! Paina jo! Paina NYT HETI!" joka kerta, kun joku edessämme a) ei liikahda välittömästi, kun liikennevalot vaihtuvat vihreäksi, b) ajaa viittä kymppiä kuuden kympin rajoitusalueella, c) ei ryhmity kääntyessään lähelle keskiviivaa, vaan tukkii koko kaistan, d) yksinkertaisesti vain odottaa omaa vuoroaan vilkkaassa risteyksessä. Niin, että kokeileppa vielä tehostaa sanojasi auton äänimerkillä, niin arvostuksesi tenavan silmissä nousee ihan uudelle tasolle. ;)

    VastaaPoista
  10. Hahaa, upeaa! Tuon kun tekisin, voisivat ne kirosanatkin unohtua...

    VastaaPoista
  11. Hyvä Mallamoija. Tämä kirjoitus saa minut ehkä vähän hämilleni. Jos lapset kerran matkivat meitä ja oppivat kaiken meiltä, kuten anger managementin, niin missä olen toiminut väärin?

    Tämähän ei liity autoihin mitenkään ja jostakin lukijasta saattaa näyttää siltä, että tulen tänne vaan valittamaan omaa pahaa oloani, mutta tässä jutussa on myös kyse autoista, joten se sopii mielestäni oikein hyvin. Mutta paljastan tietty vasta lopuksi, miten juttu liittyy autoihin, luon niin sanottua kliimaksia.

    Aamulla minua potkittiin melkein heti, kun pääsin jaloilleni, sitten raavittiin. Sanoin selvästi, "ei!" ja menin suihkuun, aattelin, että laps rauhoittuu sillä aikaa. HAH HAH HAH! Kun palasin, kersa oli kussut tahalleen sänkyyn, hienosti ohi suojan, mutta siitä hyvästä myös tyynylle. Minähän en hälle suonut reaktiota, vaan tyynen rauhallisesti otin lakanat pois ja aloin pestä niin tyynyä kuin patjaakin. Mitäs muutakaan ihminen tekis ennen seittemää aamulla. Sitten piti pukea laps, joka jatkoi potkimista ja vielä tehosti kohtaustaan heittämällä pikkuauton otsaani. Tässä vaiheessa vähemmän hellästi puin lapsen ja yritin pukea itseni koko ajan rampaten lapsen luona, että se ei sillä aikaa hajota jotain.

    Sitten otin Gerberanlehdet, jotka olivat kasvaneet niin ylipitkiksi, että ne ei mahtuneet enää kämppään yhteen käteen, oman ja lapsen laukun, roskan ja lapsen toiseen käteen ja lähdin juoksemaan portaita alas. Yllättäen aamunavaus aiheutti vähän kiirettä. Panin lapsen oven eteen, heitin gerberanlehdet bioroskikseen ja lähdin hakemaan kellarista pyörää. Sillä aikaa laps otti kaikki lehdet roskiksesta ja heitti naapurin pihaan. Koko pyörämatkan päiväkotiin laps huus ku sireeni ja paikan päällä huomasin, että mies oli vienyt perjantaina pehmolelun kotiin, mutta ei ollut muistanut mainita. Siitä nous huuto ja lähdin vielä hakemaan sitä ketun lelua. Kun palasin päiväkotiin, laps seiso ja itki siinä, mihin olin sen jättänyt.

    Täytyy lisätä, että kävin lyhyellä ulkomaanreissulla YKSIN viikonloppuna, joten lapsen piti tietenkin yhden tunnin aikana purkaa pihalle kaikki, jolta olin viikonloppuna säästynyt. Matkan jälkeen kuuluu sanoa, olikin jo ikävä kotiin ja onpa kiva olla taas kotona. En sano.

    Niin ja miten auto liittyi mihinkään? Raivari lähti siitä, että mies oli ottanut pikkuautot sängystä ja laittanut ne ikkunalaudalle. Tämä oli lapsen mielestä selvästi rikos. Ois ollut paljon mukavampi nukkua niiden päällä.

    Huomista aamua innolla odottaen,
    S

    VastaaPoista
  12. sun blogi saa aina hyvälle tuulelle!!! oma jälkikasvu kanssa 3,5vee, joten samastun todella hyvin sun teksteihin. :D pakko kertoa oma apukuskin heitto: olimme vuosi sitten Saksassa jälkikasvun isoukin luona kylässä. vanha saksalainen ukkini tuli ystävällisesti hakemaan meidät autolla kentältä (jep, ajokortti tallessa, hmmmph...). Istuimme kyytiin ja ennenkuin olimme päässeet parkkihallista ulos, karjaisi rakas jälkikasvuni takapenkiltä vierestäni: UKKI SAATANA!!! AJA NÄTIMMIN! EI SAA AJAA NOIN LUJAA! vauhtihan ei päätä huimannut, mutta jarrutukset olivat kyllä sitäkin nopeampia... olin ylpeä. niin ylpeä. <3

    VastaaPoista
  13. Voi S, säälin sinua ja tunnen tuskasi...koska se on minulle tuttuakin tutumpaa. Tsemppiä tuleviin päiviin... Anonyymi: hauskaa jos hauskuutan! Ja ihan asialliset kommentithan sieltä sinun lapsukaiselta tulee. Minun ukkoni hoksasi vasta tänään, kun oltiin yhdessä minun kuskaamassa autossa, että Pakkauksen ja meikän autoviestinnässä on jotain samaa. Ähisin ratin takaa, että "Mee nyt jo, koita ny, eikö sitä voi, miksei..." ja siippa siihen, että "Noinhan meidän tyttöki hokee koko ajan! Nyt mä tajuun!" Vähän hitaasti, mutta tajusi kumminkin..:-D

    VastaaPoista