Epä-äitiysviikko

Täällä kun joka kerta jauhan näistä äitiysasioista, niin eipä ole tällä viikolla paljon tarvinnut vaivautua. 

Koska töissä on ihan vitun karsean helvetin kiirettä, olen tullut kotiin joka päivä n. klo 19-20, jolloin on ollut tilaisuus katsoa Pakkausta ehkä  max. puoli tuntia silmiin, piirtää pelottavia valaita ja sitten on ollutkin jo aika sanoa heipat ja mennä makaamaan sohvalle (isi nukuttaa). 

Tosi kätevää! Jos joku haluaa siis oikean (toistan: oikean) irtioton lapsiperhearjesta, kannattaa valjastaa puoliso hoitamaan lasta samalla, kun itse tekee töitä. Kyllä siinä äitiys unohtuu.

Paitsi, että eihän se unohdu. Oli ihanaa käydä tyngän kanssa taas Mäkkärillä ja kuunnella sen vakaita mielipiteitä musiikin laadusta tyyliin "Tää ei oo hyvä biisi! En halua kuunnella!" (Sanni tai joku Jenni:Me ei olla enää me)). Suurinta iloa emännälle tuotti, kun suostuin sulkemaan radion.

Ja mikä parasta, mukula väänsi taas kehiin draaman alkeet ja alkoi esitellä sitä tyypillistä tekoitkuaan ja alkoi muka vollottaa: "Muuullllaa on ikävääää jouuulluuuupukkiaaaaaa!" Väänsin itse naamani samalla tavalla ruttuun ja vollotin täydestä sydämestäni: "Ja sieeeee oooooot iiiihaan tyyyyhmääääää!"

Palkaksi saamani räkänauru paikkasi kaikki rankan työviikon vitutukset. Nyt aion levätä ja kunnolla. Ja mennään ehkä joka päivä Mäkkäriin. Repikää siitä.