Macchiavellin valekusi

Onhan sitä kyllä jo moneen kertaan tullut huomattua, että Pakkaus ei todellakaan ole enää mikään aivoton vauvanplanttu, mutta enpä olisi uskonut, että kaksivuotias osaa soveltaa Macchiavellin vallankäyttöoppeja kuin ammattilainen ikään.

Koska penska on hoksannut, että äiskältä on turha vonkua leikkiseuraa tai mitään muutakaan huomiota, jos hän a) laittaa ruokaa, b) istuu vessassa paskalla, c) kirjoittaa blogia inspiraation vallassa, d) katsoo Frendejä, on hän opetellut juonittelemaan omaksi edukseen erityisesti näinä hetkinä kuin kaksoisagentti ainakin.

Jos ei huomiota tipu normikeinoin siihen tahtiin kuin pitäisi, alkaa vekara vonkua sitä yhtä ja ainoaa, minkä vienoa kutsua en äitinä voi koskaan vastustaa. Kuin Odysseuksen ajan merimiehet, ryntään minäkin paikalle kuin mielipuoli, jos kuulen seireeninkutsun nimeltä "Pissa tulee!"

Näillä taikasanoilla lentää paistinlasta taatusti mäkeen ja konkkaan kalsarit kintuissa kesken kakkoshädän avaamaan ovea, jotta ipana pääsee potalle. Tietenkään mitään ei useimmiten tapahdu. Viekas vintiö hyppää sekunnin sadasosassa pois potalta, suurin piirtein saman tien kun sille istahtaa ja kiljaisee: "Tuli jo!"Kun kurkkaan kusilootaan, toljottaa minua vastaan putipuhdas potta. Sama numero toistuu heti puolen minuutin päästä. Ja minä tottelen kuin koirakoulun priimuspiski.

Tällä hetkellä pissahälytys tulee noin sata kertaa päivässä. Ei tietenkään pelkästään edellä mainittuina hetkinä, mutta erityisen usein "pissahätä" yllättää silloin, kun haluaisin keskittyä johonkin muuhun kuin elämäni valoon.

Ja tätä saatana sitten jatkuu varmaan maailman tappiin! En MISSÄÄN TAPAUKSESSA halua palata lavuaarin yllä äheltämiseen ja paskaperseen pesuun. Ennemmin annan juonekkaan pikku paskahousun viedä minua kuin pässiä narussa ja lamppaan vessassa vähän väliä, jotta todelliset tarpeet (0,5%-2% hälytyksistä) osuvat kerralla oikeaan paikkaan.

Kohta muutan sinne veskiin varmaan asumaan. Eivätpä ainakaan jalat palellu, kun on lattialämmitys.