Pakkaus on valinnut lempipaikkansa. Se ei ole koti. Se ei ole tarha. Eikä se ole leikkipuisto, mistään pöljästä pulkkamäestä nyt puhumattakaan. Ei, kaikkein ihanin paikka maailmassa on kauppa. Sinne muksu kuuluttaa kaipuutaan joka aamu tarhaan mennessä ja varsinkin sieltä pois tullessa.
Takapenkiltä kuuluu kaihoisa ulina, joka onnistuu puskemaan läpi täysillä paahtavan puhaltimen ja yli Ylex:nkin, ja joka muistuttaa sävyltään hieman delfiinien joikaamista:
"Äääi-tiiii, äiti, äi-tiii...mennään kauppaan....kauppaan! Mennään joo! Kauppaan! Ostetaan tikkali, joo! Kau-pas-ta!"
Välistä vastaan "ei", mutta aika usein joudun vastaamaan myös "kyllä". Ruoka kun tahtoo ikävästi loppua kaapista, vaikka sen kuinka haluaisi kasvavan jääkaapissa itsestään.
Kauppaan päästyä seuraa Suuri Riemuralli. Jos ipana pääsee autokärryyn, on tilanne jotakuinkin hanskassa, ralli kun keskittyy sinne autokärryn koppiin. Ongelmia syntyy pienemmissä kaupoissa, joissa autokärryjä on tasan nolla. Ja sehän tarkoittaa, että minulla on iloisen kaupparatsuni kanssa ongelmia lähes aina, kun en jaksa keskellä viikkoa jolkottaa kilometritolkulla jossain perkeleen Prismassa.
Heti ovelta asti pyrkii penska liukkaasti livohkaan - kauppaa tutkimaan. Minä jankutan kuin joku pirun papukaija, että "Pakkaus oottaa äitiä" ja "Pakkaus ei mene tänne" ja "Pakkaus ei koske sinne", vaikka totta helvetissä se vintiö menee ja koskee, eikä MISSÄÄN tapauksessa odota yhtään mitään. Välistä saan roikotettua pikkuämmää hupusta, mutta ote lipsahtaa heti, kun pitää pyllistää kohti viimeisiä maitopurkkeja tai kauimmaisia Kalinkoja.
Tällaisen parin sekunnin aikana kersa on jo kiitänyt kaukaisuuteen. Minä ravaan kyrpä otsassa ja maitopurkki kainalossa perässä. Useimmiten en ehdi edes penskan kintereille ennen kuin hän esittää bravuurinsa, jonka nimi on "Kuulutus kadonneelle äidille". Numero esitetään fortissimo ilman hädän häivääkään ja se menee näin: "ÄITI-ÄITIIIIII! MISSÄ OOT! TULE TULE JO!"
Tässä vaiheessa kyttää koko kaupan väki tietenkin liikkeitämme suurella mielenkiinnolla.
Yleensä löydän lapsukaiseni - yllätys yllätys - väijymästä karkkivuorta kuola suupielistä roiskuen kuin ison talon dobermanni ohikulkijoita. Tätä on nyt tapahtunut jo jonkin aikaa, enkä ikävä kyllä voi syyttää asiasta edes äitiäni tai tätejä. Aivan itse olen kerran mennyt kaivamaan kuvetta, kun tynkä on löytänyt "ihanan ängli pööd -tikkalin". Nyt sitä kuvetta saisi kaivaa joka jumalan kerta.
Vielä en ole onneksi joutunut vastakkain lattialla esitettävän epileptisen taistelutanssin ja -huudon kanssa, vaikka en joka kerta ostakaan tikkalia. Mutta murjottava ilme ja nyrpistyvä nokka antavat kyllä ymmärtää, että koreografiaa hiotaan jo.
Ja jotta ne Prismankin kauppareissut saisivat kunnollisen kärsimysnäytelmän piirteitä, on Pakkauksen hankinta-/vaatimuslistalla nykyisin siannpunaiset Tuhkimo-kumpparit ("Ostetaan Pakkaukselle vaaleanpunaiset plinsessakenkät!"), siannpunainen uimapuku ("Katso äiti, ostetaan Pakkaukselle vaaleanpunainen uimapuku!") , sianpunainen polkupyörä ("Katso äiti, IHANA!") ja sianpunaiset aulinkolasit ("Aulinko paistaa! Ostetaan Pakkaukselle aulinkolasit. Vaaleanpunaiset. JOO!").
Näyttää uhkaavasti siltä, että naperostani on kaikeasta sensuurista ja oikeaan oppiin ohjaamisesta huolimatta kasvamassa kapitalistista mielenmaisemaa edustava kulutushysteerikko, jolla on tuksulainen makumaailma.
Mitä tässä voisi enää tehdä? Pohjois-Koreat vai?
Ennustan että vaaleanpunaista kautta kestää muutama vuosi ja sitten se todennäköisesti vaihtuu, keltaiseen, turkoosiin, liilaan tms.
VastaaPoistaTämä siis kannustavana lohdutuksena.
...paitsi että itsekin haluaisin vaaleanpunaisen Hello Kitty pyörän, niitä kun on aikuisten kokoakin :)
Oih voih, ei käy kateeksi teitä tyttölasten äitejä ;-)
VastaaPoistaMinun kuopukseni oli vissiin aika samanikäinen kun sinun nykyään, kun teki ensimmäisen keikkansa lähikaupassa. Esitteli ylpeänä saavutustaan kotimatkalla: "voi ottaa!" Se oli maksamatta kourassa kotiin livahtanut lime (?!?)
Voi joo, muttei saa... oi sitä moraalista opetusta. Muistaakseni vielä tunnustin rötöksen seuraavalla kauppakäynnillä, punnitsin yhden limen ja vein kassalle pelkän tarran kelpo tarinan kera.
Unikas: joo lohduttaahan se, että sitä sianpunaista pitäisi sietää mitä - 5-10 vuotta? Tana. Mutta elän toivossa joo. Marjaana: Ihana!:-) Mie olen kattonu tuota meikän tytsää ja nähny kyllä sen kälmisti hipelöivän suklaalevyä. Vielä sekin yrittää, usko pois.
VastaaPoistaOnko siellä teidän pikkukaupoissa niitä lasten ostoskärryjä? Mä saan oman lapseni pidettyä sen avulla hallinnassa :) Lapsi työntää kärryjä ihan innoissaan, eikä halua lähteä äidin vierestä mihinkään sillä kaikki ostoksethan on pakko laittaa lapsen kärryyn. Pitää tosin vahtia ettei sinne mene mitään ylimääräistä... Meillä lähikaupasta on niin vähän ostettavaa että mahtuvat aina pikkukärryyn, isommat ostokset tehdäänkin hypermarketissa autokärryn kera :)
VastaaPoistaOdotankin jo suurella kauhulla sitä päivää, kun meidän toukka oppii kävelyn jalon taidon ja sittenhän sitä vedetäänkin kaupassa rallia kuin Kimi Räikkönen ikään. Taistelutansseja- ja intiaanihuutoja sitä tosin jo opetellaan, mutta stembalot keskittyvät vielä toistaiseksi vaunuissa protestointiin.
VastaaPoistaViime prismareissu oli taas oikein äidin älykkyyden huipentuma. Lähteä nyt ilman pakollista tarvetta seitsemän aikaan illalla kaksivuotiaan kanssa Prismaan, kun sen maitopurkin oisi saanut tuosta lähikaupastakin. Ystävät kalliit, tarkistakaa aina, että autokärryjen vyöt toimivat, jotta voitte tarvittaessa kytkeä tenavan kärryyn. Siinä vaiheessa, kun maksoin ostoksia, lapsi karkasi sen verran nopeasti kohti ulko-ovia, että oli pakko jättää visa masinaan ja kirmata perään. Reissu huipentui siihen, että kaksi ostoskassia tavaraa odotti kaupan käytävällä sen aikaa, että kiikutin tenavan autoon ja hain sitten ostokset.
VastaaPoista(Ent.) sadan kilon keijukainen: No kun ei oo! Ainakaan en tuosta lähi-Siwasta sellaisia bongannut. Joskus kun olen nähnyt, olen ilman muuta työntänyt ne Pakkaukselle ja ne kyllä toimivat. Paitti että se änki sinne viimeksi vissiin viisi pakettia Kabanossia kysymättä multa mitään. Gampela: Onnea matkaan joo. Meillä on jo sekin pulma, että tyyppi on liian iso siihen kärryissä olevaan aukilevitettävään istuimeen. Hällä on niin iso räpylä, että pitäis kengät ottaa pois jos meinaisi lapsen sinne änkeä. Ja painoakin taitaa amatsoonilla olla jo liikaa.
VastaaPoistaManna: Ah kuulostaa ihanalta. Meillä karkaamisia on autokärrystä ruvennut tapahtumaan aikas usein, kun Pakkaus keksi taannoin, miten vyö pannaan kiinni ja avataan. Eli on ihan herran hallussa, kuinka kauan lapsi jaksaa siinä vehkeessä istua. Olen just mielessäni pohtinu, voisko hätätilassa penskan viedä autoon istumaan ja tuoda kamppeet perästä. Hyvä että voi - kun kerran muutkin niin miksen minäkin.:-)
Laita sille valjaat ja sido "talutushihna" kärryihin kiinni, niin ei karkaa. :)
VastaaPoistaHAHHAA, siitähän se riemu repeäisi. Meillä on valjaat, mutta niitä ipana suostui käyttämää viimeksi 1,5 vuotiaana.
VastaaPoistaNo onpa hektistä! :) Harmi ettei teil oo niitä pikkukärryjä siel. Ne toimii just tolleen loistavasti. Mulla on korissa harvon mitään, kun Maud haluaa kaikki omiin kärryihin. Pahimmilta raivareilta on kaupassa toistaiseksi vältytty, kun oon saanut kersan uskomaan että jotain ei vaan osteta, mut tänään se sai "ääri pööds" -suklaamunan ja kyllä oli onnesta soikeena! <3
VastaaPoistaJa kyllä se pinkkiprinsessavaihe näköjään meilläkin pukkaa. :) Mut ei se ahistakaan mua kuten kuvittelin, mä osallistun innokkaana hörselöön ja laittautumiseen!
Joo, oon kyllä huomannu jos niitä löytyy. Kyllä Pakkauskin silloin seuraa minua - tai what the fuck se mitään seuraa, mutta sen liikettä on helpompi seurata, kun se pyrkii nykimään sinne koriin kaikki lempparinsa: makkarat, mehut ja tikkarit. Ja vähä muutaki. Mie en edelleenkään oo niin innostunut rinsessahommista, mutta emmie jaksa alkaa propagoimaan vastaankaan. Se se vasta tyhmää olis. Mutta me katottiin Urhea-elokuva (joo joo k-7 ja sitä rataa) ja siitä Pakkaus on jaksanu intoilla tyyliin "Melida-plinsessa ei halunnut olla plinsessa!!!" Niin kuin ei halunnutkaan. Piiloasennekasvatusta parhaimmillaan.:-)
VastaaPoistaNo mut meillä homma on viety astetta pidemmälle: "En halua Alepaan! Haluan Prismaan! Eiku Citymarkettiin! Isoon S-Markettiin!" No voi v-u, samat porkkanat ne on joka kaupassa myynnissä, istu siinä kärryssä nyt ja tuki turpasi...
VastaaPoistaHaha!:-D Mahtavaa, tuota vain sitten odotellessa.
VastaaPoistaNo jo on kumma, jos ei oo lastenkärryjä lainkaan eikä aikuistenkärryssä lapselle tarpeeks isoa istumaosaa. Palautteen paikka! Hyvä kärryvalikoima on kyllä mulle vetonaula. Eli lastenkärryjä ja/tai tuplakärryjä. Mun lapset (2 v ja 4 v) ovatkin muuten ilmeisesti kovin pienikokoisia, kun mahtuvat talvitamineineen niihin tuplakärryihin, joiden aukivedettävässä istumaosassa istuu kaksi lasta vierekkäin.
VastaaPoistaKäytännössä kaupassa annan niitten aluksi kävellä itse, jos haluavat. Sitten jos tekevät jotain kiellettyä (kuten yrittävät roudata turhaa tavaraa kärryihin tai yleensä yrittävät sulattaa pakastealtaita (joiden säätönappulat ovat kivasti lattianrajassa)) niin joutuvat tuplakärryyn istumaan. Toisin sanoen kassalle asti eivät yleensä pääse kävellen :D
Ei kannata prinsessakaudesta hätkähtää, se voi poistua kuvioista yhtä äkkiä kuin tulikin. Meillä neiti (silloin 5v) ilmoitti naamiaisynttärikutsun saatuaan, että haluaa olla "bätmän". Prinsessa vaihteen jälkeen siis täyskäännös "tukka pois ja armeijaan" -tyyliin mistä suunta on nyt sujuvasti kohti teinipissis meininkiä. Puoli vuotta aikaisemmin hankitut vaatteet on "niiiiiin laast siison".
VastaaPoistaAi karseus, kun nauratti tuo läääst siison. Emmie yöuniani menetä, jos penska haluaa vaaleanpunaisia rinsessarötkyjä, mutta emmie toisaalta toivo mitään G.I. Janeakaan. Niinpä niin, turhapa se on äitinä toivomuksia esittää. Mukuloista tulee kumminkin just sellaisia kuin ne ovat.:-)
VastaaPoista