Makkarakuolemaa odotellessa

Minua se on aina vaan helvetin helppo hauskuuttaa, kun jaksan hekottaa näille terveystutkimuksille. Katsokaa nyt: tällä kertaa on tehty oikein JÄTTITUTKIMUS  jalostetun lihan syömisen vaaroista.

Jutun ydin on siinä, että tyhjää pitää sinun potkaiseman, jos ei se metukan mussuttaminen lopu ja sassiin.

Anteeksi, anteeksi tohtorisedät ja -tädit, minulla on kysymys!
Tarkoittaako tämä sitä, että jos vähennän makkarankulutusta, saan elää tässä tämänhetkisessä tai mikä vielä parempaa, vielä nuoremmassa vireystilassa ja kunnossa kymmenen vuotta lisää?
Aijaa en vai? Ai se elämä pitenee vaan sieltä loppupäästä?
Tsori ja ei voi mitään, mutta tuolla tarjouksella ei meikätyttö lähde messiin.
On meinaan ollut sen verran ankeata katsottavaa tuo isovanhempien viimeinen vuosikymmen - eikä minua saa mikään uskomaan, että makkaraton maija tai matti kurvaisi viriilinä kuin kevätkaritsa ilman mitään vanhuudenvaivaa kohti sataa vuotta, vaikka kuinka olisi elänyt ilman metukkaa.

Minusta ajatus seitsenkymppisenä kuolemisesta ei vaikuta ollenkaan hassummalta, jos vaihtoehtona on tehdä elämä niin vaikeaksi, että a) pitäisi alkaa etsiä kauppoja, jotka myyvät jotain korvaavaa mukahyvää tofunakkipaskaa ja b) maksaisin mukahyvästä tofunakkipaskasta sitten vielä enemmän kuin aidosta appeesta.

Saattaisi jopa käydä niinkin, että koko makkaranpakoilustressi (mitä muuta siitä seuraisi, jos pitäisi alkaa etsiä vaihtoehtoja meetwurstille ja nakille!?) johtaisi samaan seuraukseen kuin jos purisin vain kaikessa rauhassa sitä kabanossia. Kun kuulemani mukaan stressikin altistaa ennenaikaiselle kuolemalle. Sitä paitsi, olkaamme rehellisiä: täytyyhän meillä JOTAIN kuolemista tukevaa toimintaakin olla, kun sairauksistakin ollaan tekemässä selvää kovaa kyytiä ja porukkaa on maapallo pinkeänä niin että päät yhteen kolisee.

Jos se jalostettu liha on niin paskaa, että sitä ei voi syödä, niin eikö kannattaisi vetää vain ne tuotteet pois kaupoista ja lopettaa tutkimusrahantuhlaus ja näiden paskajuttujen julkaiseminen? Siihen asti minä ainakin syön makkarakastikettani ja -leipääni kaikessa rauhassa. Ja tarjoan niitä - hyh helvetti - lapsellenikin.

Ei hitto, rupeaahan tällaisen purkauksen jälkeen väkisinkin hiukomaan.
Lähdenpä haukkaamaan parit juuri ostamani Atrian einespullat - kuolemaa odotellessa.

ps. Yksi syy, miksi oli ihan pakko linkittää tuohon juttuun, on tuo Peterin miljoonan dollarin hampaaton hymy. Noin jos naurattaa, niin elää taatusti pitempään kuin makkaranpakoilija.