Oma satu paras satu

Ostin tuossa juuri kaupasta parit lorukirjat tuolle humpuukimestarille ja tietenkin aivan turhaan.
Parin selauksen jälkeen nakattiin lässylorut nurkkaan ja esille otettiin hiuksianostattavan jännittävä kirja nimeltä "Osakeyhtiölaki".

Varoitus herkemmille lukijoille: "Osakeyhtiölaki"- toisin kuin odottaisi - sisältää sellaista saippuaoopperaa, että voipi alkaa kammottaa kovempaakin kaveria.
Minä tiedän, koska minulle "Osakeyhtiölaki" on pakkoluettu. En tiedä, palaanko enää koskaan ennalleni.

Ensin en osannut odottaa tai pelätä mitään erikoista. Pakkaus hinasi eepoksen sohvan selkänojalle, asettui oikeaan satutätiasentoon ja avasi kirjan - alusta tietenkin. Minä en ensin jaksanut tyypin jatinoihin paljon kiinnittää huomiota. Mutta tarinatuokion edetessä höristin minäkin väsyneitä ja kiljuvan penskan aiheuttamasta kuuloalentumasta kärsiviä korviani:

"Ja niin kävi, että Jussi heräsi ja meni sinne ulos. Ulkona satoi ihan kamalasti ja niin se Jussi kastui. Lits-läts! Lits-läts! Ja siitä kaikesta tuli IHAN JAUHOA ja JOKA PAIKKA OLI IHAN SOTKUSSA."

Karseata. Siis että joku jätkä lähtee ihan viattomaan vesisateeseen ja yhtäkkiä kaikki katoaa ja tilalla on pelkkää jauhoa. Iskikö sinne joku ydinpommi vai mitä? Hä?

Seuraava tarina ei ollut sen parempi.

"Ja sitten kerran Jussi oli kotona ja se (se se se seeee) söi vaikka leipää ja kinkkua. Ja se Jussin kissa oli siinä vieressä. Mutta se kissa KATOSI. Ja Jussi menikin katsomaan ja se kissa putosi! Sieltä alakerrasta se putosi alakertaan! Ja se oli kolmas kerros! Ja Jussi huusi että UUDESTAAN UUDESTAAN!"

Pelottavaa kahdesta syystä: 1) Minusta ajatus alakerrasta alakertaan putoamisesta on huomattavasti pelottavampaa kuin yläkerrasta alakertaan rysähtäminen. Kyseenalaistaahan moinen poukkoilu kaikki fysiikan lait ja luo varsin painajaismaisen tunnelman. 2) Jussi on ilmiselvä sadisti ja psykopaatti.

Jutut eivät tähän loppuneet. "Osakeyhtiölaki" sisälsi myös kertomuksia Maritoosa-keijusta ja Prinssi Epätoivoisesta, joiden hahmoihin saati kohtaloihin en nyt syvämmälti sukella. Jo pelkät nimet varmaan kertovat kaiken olennaisen.

En ole aivan varma, pidänkö suunnasta, mihin mukelon mielikuvitus on kehittymässä, mutta eipä tarvitse enää miettiä, mitä satuja meillä luetaan. Kersa kun näköjään lukee ihan itse, kunhan on vain tarpeeksi jännittävä kirja.

Kun "Osakeyhtiölaki" alkaa kyllästyttää, kaivan esiin vaikka englannin sanakirjan ja jo aikaisemmin ihastuttaneen "Kuinka kunta toimii"-teoksen. Pelottavaa, mutta helppoa!