Meillä se mielikuvitus kukoistaa. Ehkä siksi, että on ollut joulun aika ja Pakkaukselle kaikki kulmat ja ikkunat ovat vilisseet tonttulakkeja ja tarinat Jeesus-lapsia ja iiiisoja tähtiä.
Niinpä sitten Pakkaus kertoi minulle tänään oman iltasatunsa, kun normi-Puppe oli luettu.
Pakkaus (suljettuani satukirjan): "Mää haluun lukea nyt oman sadun."
Minä: "Aijaa. Tästä kirjasta?"
Pakkaus: "Eeeiii. Mää vaan luen."
Minä: "No mitä se tarkoittaa?"
Pakkaus (vetää syvään henkeä ja kattoa tuijottaen): "Nooooo. Olipa kerran vauva. Ja se oli siellä portailla. Mutta sitten TUULI TULI ja VEI SEN VAUVAN. Ja se tuuli vei sen vauvan KATOLLE! Ja sit se makas se vauva siellä katolla!" - - - (radiohiljaisuus)
Minä: "Voi kauheaa. Mitä sitten tapahtui?"
Pakkaus (kuin idiootille): "Hää? Se vauva lensi sinne katolle!"
Seurasi vakavaa keskustelua siitä, kuinka kamalaa olisi, jos vauva lentäisi katolle eikä kukaan tulisi pelastamaan sitä sieltä.
Pakkaus ei selityksiäni oikein ymmärtänyt. Hänen mielestään oli kovasti hupaisaa, että imeväisikäinen pääsi ilmalennolle tuulen tuivertaessa ja paiskautui siinä sivussa katolle.Äidillä on satujen suhteen selvästi aivan väärät oletukset. Kuten esmes se, että niissä pitäisi olla onnellinen loppu tai jokin opetus.
Kumpikohan meistä on se realisti?
Tutun kuuloista tarinaa. Mun ekaluokkalaisista osa vielä kertoilee juuri tuollaisia. Ja kun tyhmänä kysyn, mitä sitten tapahtui, vastaus on juuri tuollainen... Kiva!
VastaaPoistaSussa asuu selvästi pieni romantikko, joka odottaa aina onnellisia loppuja (niinkuin asuu varmaan meissä kaikissa hömppäromaanien lukijoissa) :D sovitaan siis että satu loppuu niin, että prinssi uljas saapuu, pelastaa vauvan ja toimittaa tämän äidilleen, äiti ja prinssi rakastuvat ja he elävät onnellisena perheenä forever after :D -Anniinu
VastaaPoistaNii-in, mutta mitä tapahtuu isä-paralle, kun prinssi hurmaa äidin?
VastaaPoistaIsä jää viikonloppuisiksi vai?
Onko se nyt sitten onnellista?
Voidaan tietysti sopia, että isä oli kelvoton paskiainen.
Aivan, unohtui tuo isä... Kelvottoman paskiaisisän tyttärenä (iso kiitos ihanalle yh-äidille), sovitaan näin :D -Anniinu
PoistaHenkkumaaria: Kiitos tiedosta - mielenkiinnolla odottelen miten tarinat tästä kehittyvät. Ties mitä absurdia taidetta luvassa! Anniinu: olet aivan oikeassa, vaikka elämä on laittanut jalat maahan, asuu syvällä sisimmässäni edelleen suuri romantikko. Se on vain toooooodella paksun kuoren alla.:-D
VastaaPoistaJa kiitos sinulle ja Anonyymille, jotka jatkoitte Pakkauksen satua kohti onnellista loppua! On hienoa, että ilkeän äitipuolen sijasta meillä on kelvoton paskiaisisä, josta ei tarvitse piitata piirun vertaa prinssin saapuessa.:-)))
Kuule Pakkauksen äiti... ootko sä raskaana?
VastaaPoistaOho, tuo tuli aivan puskista! Toivottavasti en, ei ainakaan pitäisi. Meinaatko ummetuksen takia vai kilahtelevan nuppini vuoksi? Molemmat ilmiöt kuuluvat valitettavasti luonteeseen. Mutta kyl kai sen tikunkin voisi ostaa..:-D
VastaaPoistaOlen seurannut sun blogia jo vähän aikaa ja pakko sanoa, että tämä on kyllä ihan mahtava! Olen monta kertaa nauranut vedet silmissä sun teksteille:-) Kiitos siitä.
VastaaPoista-Viivi
Mä kelasin kanssa nää kommentit, kysyäkseni ootko raskaana? Mutta joku ehti ensin :D
VastaaPoistaViivi: kaunis kiitos ja tervetuloa lukemaan. Nämä vanhemmuuden ihanuudethan on pakko yrittää ottaa huumorilla. Paino sanalla yrittää.:-) Elsa Aalia: Jaa nyt mie tajusin: mietitte, että mistä se Pakkaus vauvoja on ruvennut miettimään. En minä tiedä. Vinkuu aika ajoin, miksei hällä oo veljeä (miten niin just veljeä?!). Pari päivää sitten se kiikutti mulle aikoinaan vitsilahjana saamani "Näin tehdään lapsia" ja halusi, että alan sitä lukemaan. Minusta piltti on vielä kohtuu nuori yhdynnän piirroskuvankaan tarkasteluun, joten laitettiin opus hyllylle ja luettiin Herra Pii Poota.
VastaaPoista