Haave haisevasta joulutortusta

Palaan JÄLLEEN vuoden jälkeen epäsopivaan ja monien julkisesti väheksymään asiaan nimeltä joulunajan ummetus. Tämä johtuu siitä, että vetoomuksestani huolimatta valtiovalta tai lääketehtaat eivät vuoden aikana ole edelleenkään tehneet mitään helpottaakseen joulumässäilyyn hyväksyvällä hyminällä johdatettua kansaa.

Verratkaapa vaikka asennetta lintuinfluenssaa kohtaan. Oli tauti, joka uhkasi. Samantien pukkasi radiosta ja telkusta asiantuntijaa asiaa pohtimaan ja ihmisiä varoittelemaan. Oli kriisipuhelinta ja suojautumissuunnitelmia. Ja sitten sairastui mitä, kaksi ihmistä? Voi vittu. Samaan aikaan, kun joka vuosi 95% (= poislukien anorektikot ja muut sairaat) kansasta potee tilaa, josta ulospääsy vaatii viikkojen taistelun tyyliin talvisota.

Jaan kanssanne oman tuskani, koska tiedän, että moni salaa häpeissään piilottelee omaa kipeää pistettään. Jakakaa tekin ja kertokaa! Ehkä jatkossa saamme markkinoille joulunajan Teho-Levolacin tai jotain muuta yhtä tenhoavaa.

Oman joulun ummetusongelmani olen yrittänyt ratkaista usealla tavalla - kaikkea, mitä mieleen on juolahtanut, on yritetty. 

1. Aiheen avoin käsittely keskustelemalla

Olen jakanut tuskani puolisoni kanssa. Kuten amerikkalaiset tietävät, kaiken alku ja juuri on asian rehellinen puiminen, sen ääressä hiljentyminen (= ainakin ukko on hiljentynyt). Minä olen useaan otteeseen avautunut aiheesta miehelleni.  

Esimerkkejä: "Vittu kun on maha täynnä." "Ei oo tullu paskaa kolmeen päivään. Ai helevetti, et on maha kipeä!" "Mie kuolen kohta, jos ei se paska tuu!" 

Tulos: Psykologinen lähestymistapa ei auta ummetukseen.

2. Viina

Mieheni kehotti usean avautumisistunnon jälkeen minua kokeilemaan viinaa. Kiskaisin umpisolmussa olevaan suolistooni pari votkaa. Aluksi oloni tuntui helpottavan, mutta iloni oli liian aikainen. Mahaan jähmettynyt kymmenen kilon liha-kasvis-riispuurosetti hievahti vain ilmeisesti sen verran, että tunkeutui osittain ohutsuoleen. Koskan en viitsinyt lisätä annosta kahteen pulloon, jatkoin hiljaista (ja vähemmän hiljaista) kärsimysnäytelmääni.

Tulos: Viina auttaa ehkä - mutta vain suurissa määrin. Pukkaa siis lapsesi ja puolisosi kuikkaan, ennen kuin käytät tätä metodia.

3. Tupakka

Kun uhkea oloni oli kukkeimmillaan (=kauheimmillaan), muistin, että kroonisesti "kivulias kakka kerran viikossa" -ystäväni oli suositellut polttelemaan ainakin pari tupakkaa päivässä. Hän ei kylläkään luvannut mitään varmaa, mutta joskus ihme oli tapahtunut. Hiipparoin siis helvetin kovaan vesisateeseen keskellä yötä kessuttelemaan. Olo keveni jälleen hieman ja toivoni ehti herätä. Mutta turhaan. Sain aikaiseksi vain pari pierua.

Tulos: Polta suosiolla ainakin aski pari, jos haluat toivoa tulevasta helpotuksesta.

4. Kuivatut luumut

Kaiken tämän jälkeen kävi kello kolmea yöllä enkä edelleenkään saanut nukuttua, koska tuntui siltä kuin mahaani olisi leiriytynyt puolet Euroopan elintarvikkeista. Silloin päässäni välähti. Toinen ruoka, jota Pakkaukselle maistatin, oli luumua, mikä johti perkeleellisen bakkanaalisiin paskabileisiin. Samalla muistin vanhan kansan viisauden, että luumua olisi käytetty ummetuksen hoitoon. Eipä muuta kuin ylös kyökkiin ja luumua naamaan. Seurasi karsea pettymys. Ei MITÄÄN vaikutusta. Ellei nyt yhtä mykkää hiihtäjää lasketa sellaiseksi. 

Tulos: ÄLÄ syö luumua. Sinne pötsiin enää YHTÄÄN enempää tavaraa tarvita. Ja koska olet kuitenkin vetänyt puoli sikaa, tarvitsisi siihen määrään ainakin laarillisen luumuja (jos nyt koko legendassa on mitään perää).

5. Urheilu

Urheilunhan väitetään parantavan elinajan ennustetta, sydän- ja verisuonisairauksia, aivojen toimintaa ja oikeastaan kaikkea, mikä liittyy elämänlaatuun ja sen pituuteen. Ummetukseen se ei ainakaan auta. Juoksin kuin aroporo mörkö mahassani kymmenen pitkää kilometriä. Olo kyllä keveni siinä kuuden kilometrin kohdilla, mutta muuten ei havaittavaa tulosta. Kävin jopa tunnin päästä toiveikkaasti toiletissa puristelemassa ja ähisemässä ja puskin kuin synnytystuskissa ikään. 

Ei auttanut paskan vertaa.

6. Odotus

Kaikkien kikkakolmosten jälkeen päätin vain odottaa. Se oli tässä tilanteessa paras ratkaisu.

Nyt olen saanut aikaan yhden sianperseen kokoisen paskan (abouttirallaa 5 kiloa), mutta se suuri Helpotus isolla H:lla on vielä saamatta (olen syönyt ilmeisesti kokonaisen sian). 

Jokeri:

7. OD:t Levolacista

Jos ei paskaistunto aamulla kutsu, hilpaisen apteekin kautta, kun on työpäivä kumminkin. Ruokala on joka tapauksessa kiinni, joten heitän lounaan sijaan kitaan pullon Levolacia. Jos ei siitä varpusparvi lähde lentämään, kirjoitan yleiselle syyttäjälle ja ilmiannan tämän ihmisten joulunaikaisen huolenpidon ja auttamisen puutteen. 

Hyvän tahdon ja huolenpidon aikaahan tässä nyt kumminkin eletään. Parantukaa toverit.

Ps. Jos ei aina valvova virkavalta meitä muuten auta, auttakaamme toisiamme. Järjestetään aiheesta ensi vuonna mielenosoitus. Marssitaan aiheella "Jouluruoka kortille! Onhan sitä ruokaa meillä ennenkin säännöstelty. " Yhteishyvästähän tässä nytkin on kyse.