Minun listalleni ovat päässeet sellaiset sanoituksen kukkaset, joista voi nauttia vain todellinen suomalainen - vähästä kiitollinen ihmisriepu. Semmoinen, joka osaa olla hiljaa ja nöyrin mielin myös jouluna.
5.
Kello löi jo viisi, lapset herätkää!
Juhani ja Liisi – muuten matka jää.
Arvio:
Nöyräksi ja pelokkaaksi pistää mielen jo se, että pitäisi herätä aamuviideltä ylös. Ja totta helvetissä äiti tai iskä joutuu myös jouluaamuna uhkailemaan lapsiaan. Täyttä realismia.
4.
Joulu on taas, joulu on taas
Kattilat täynnä puuroo
Joulu on taas joulu on taas
Kattilat täynnä puuroo
Nyt sitä saa, nyt sitä saa
vatsansa täyteen puuroo
Nyt sitä saa, nyt sitä saa
vatsansa täyteen puuroo
Arvio:
Syököön vaan ruåtsalaiset ja muut ulkomaan elävät leveästi mitä haluavat, mutta kyllä tosi suomalainen repii pelihousunsa riemusta, kun saa jouluna edes vadin puuroa nokkansa alle. Jippii!!
3.Kun maas on hanki ja järvet jäässä
ja silmä sammunut auringon,
kun pääsky pitkän on matkan päässä
ja metsä autio, lauluton,
käy lämmin henkäys talvisäässä,
kun joulu on, kun joulu on.
Arvio:
No niin, ei nyt liioitella sen ilojuhlan kanssa. Kyllä sitä suomalainen yhdellä lämpimällä henkäisyllä sinne maaliskuun loppuun pärjää. Pipoa vaan päähän ja useampi villatakki takin ja navan väliin. Ja jos ei muu auta, niin kirkasvalolamppua pukinkonttiin.
2.
Hei tonttu-ukot hyppikää
Nyt on riemu raikkahin olla
Hei tonttu-ukot hyppikää
Nyt on riemu raikkahin olla
Hetken kestää elämä
Ja sekin synkkää ja pimeää
Hei tonttu-ukot hyppikää
Nyt on riemu raikkahin olla!
Arvio:
On se hyvä muistuttaa ihmistä siitä, että vaikka joulua juhlitaankin, on elämä a) lyhyt, b) surkeaa paarustamista pimeässä. Arvostan myös erittäin suuresti tuota alkupään imperatiivia, jolla joku (joulupukki?) hieman simputtavaan sävyyn karjuu tonttuja hyppimään (tai itkemään ja hyppimään). Riemusta tietenkin.
1.
Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan, joulu joutui jo rintoihinkin.
Ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan jo pirtteihin pienoisihin.
Mutt' ylhäällä orressa vielä on vain, se häkki, mi sulkee mun sirkuttajain,
ja vaiennut vaikerrus on vankilan; oi murheita muistaa ken vois laulajan.
Arvio:
Pienoiset pirtit, häkissä kärsivä sirkuttaja, vankilan vaikerrus, laulajan murheet. Mitä muuta kunnon joululaulu voi sisällään pitää? Lisäpisteitä avantgardistisesta otteesta, mikä johtaa lukijan/laulajan täydelliseen hämminkiin. Siis MITÄ? Kuuset ja pirtit vielä ymmärtää, mutta että mikä häkki, mikä laulaja? Mikä tekemistä näillä asioilla on keskenään?
Kaiken täydellinen surkeus?
Ah ihanaa! Tästä nyt vain laulelemaan, lapsille perinnelauluja opettamaan ja riemujuhlaa odottelemaan! Kunhan muistatte painottaa, että ei tässä nyt paljon ilon aihetta ole, vaikka pukki saattaakin uuden Lego-paketin tiskiin mäiskäistä.
Henkilökohtainen suosikkini on Tuikkikaa, oi joulun tähtöset. Erityisesti viimeisessä säkeistössä kiteytyy joulun ilosanoma:
VastaaPoistaKerran loppuun satu joulun saa,
suru säveliä sumentaapi.
Kerran silmän täyttää kyyneleet,
virtaa vuolahina tuskan veet;
siks' oi tähtisilmät, loistakaatte!
Riemukasta!
Vaikka kuinka silmät loistaa, niin on hyvä _koko ajan_ pitää mielessä, että kohta tää elo ihmisen on lopussa.
PoistaMinä en pienenä edes suostunut laulamaan koko säkeistöä :(
Ja meidän mummo rakastaa tätä... Siinä se näkee tämän sukupolven välisen kuilun; mummo melkein 90v ja minä alle 40v.
Hohhoijaa, ihan varmasti ei meidän lapset tuota laulua laulua.
Ai kauhea, tuo olis kuulunut listalle ehdottomasti, mutta on mulle tuntematon eka säkeistöä lukuunottamatta!:-DDDD Tuskan veet ja suru sumentaapi. Voiko ilojuhlaa enää railakkaammin juhlia...:-))
VastaaPoistaKannattaisi varmaan katsoa minä vuonna sanoitukset on tehty, silloin on maailma ollut toisenlainen . Siitä vaan tekemään uusia hyviä joululauluja. Nämä vanhat on tehty varmaan yli 100 v sitten. Silloin joulukirkko alkoi kuudelta eli kotoa lähdettiin reellä viideltä. Se oli maatalousyhteiskuntaa ja silloin herättiin varhain. Sylvian joululauluun on muistaakseni kirjoitettu sanat sisiliassa. Suomeen on kova kaipuu ja kanarialintu häkissä? Mutta sanojen takana ilmeisesti piiloviestintää. Suomi on häkissä venäjän vallan alla.
VastaaPoistaJokainen saa pitää mistä laulusta tahansa, mutta kannattaa kuitenkin sivistää itseään.
Blogisi on ollut tähän asti melko piristävä. Kova kiroileminen antaa ...hmm..kumman ilmeen.
Tervehdys ja kiitos kommentista! Olen kyllä varsin hyvin tietoinen siitä, milloin nämä laulut on tehty ja tunnen jopa Sylvian joululaulun taustat. Silti pistää huvittamaan, sillä kyllähän joulu on ilojuhla ollut jo satakin vuotta sitten: nämä esimerkit minusta kuvastavat vain mennyttä ja osin nykyistäkin suomalaista (ehkä laajemminkin luterilaista) ankaraa mielenmaailmaa...:D Kova kiroileminen olkoon tunnusmerkkini, sitä kun ei enää voi livenä harrastaa, niin tulkoon kaikki ulos täällä - tässä suhteessa taidan tosiaan olla kumma.
VastaaPoistaEikä sekään vielä riitä, että on surulliset laulut jouluna, mutta että pelotellaan vieraiden tyyppien kurkkivan ikkunasta. Myö mentiin niin paniikkin pentuna broidin kanssa, että äiti ei maininnut tontuista ikkunan takana toista kertaa.
VastaaPoistaSaatikka että kiristetään niillä perkeleen lahjoilla puoli vuotta. Jos et ole kiltisti, niin lässynlää...
Kyllä on ilo ylimmillään jouluna. En yhtään ihmettele, jos suomalaiselle maistuu alkoholi silloin. Saanut pentuna jo kauheat traumat, ja sitten pitää jatkaa niitä helevetin perinteitä omille kersoille, ja mahdollisesti vielä erittäin huonossa seurassa(suku on pahin). Että Hyvää Joulua vaan kaikille!
Joulua edeltääkin sitten itsenäisyyspäivä, jolloin keräännytään kynttilänvaloon miettimään kaikkea mahdollista kurjuutta mitä Suomen valtion historiaan mahtuu. Ei puhettakaan, että itsenäisyyspäivästä tehtäisiin jokin iloinen tapahtuma niin kuin vaikka Norjassa on asian laita.
VastaaPoistaMinna: mie olen kans miettiny tuota tonttujuttua, vaikka Pakkaus ei pelkääkään, on vaan utelias, kun kerron, että näin taas tonttuja (ajattelee vaan varmaan, että muija on hassahtanut). Kyllähän siinä voipi alkaa yön pimeydessä pelottaa, jos ajattelee, että ikkunan takana vaanii koko ajan joku. :-)
VastaaPoistaAnonyymi: Joo, kyllä joulumasennus tulee aloittaa oikeaan tapaan hartaasti ja pahoilla mielin jo itsenäisyyspäivänä, mieluummin jo aattona. Ai niin, ja onhan näitä ennen pyhämiesten päiväkin - silloinkin suunnataan hautuumaalle, ei muualle.:-D