lauantai 17. marraskuuta 2012

V*ttupäivän lällypelastus

Kyllä tänään vitutti. Vitutti niin saaaaaaaatanasti. Ja melkein koko päivän.

Vettä satoi, nukuin vitun kivat viisi tuntia Pakkauksen kantapää suussa tai päässä, ja sitten piti vittu vääntää jotain vitun paskaraporttia, josta ei tullut mitään vitun tolkkua.

Kaiken lisäksi pomo tuli perjantai-iltana kello neljä antamaan vitun upeaa paskapalautetta, jota en mielestäni ollut ainakaan kokonaan ansainnut. Pidin turpani kiinni, koska asioitten kusemiseen oli ollut monta eri syytä: vitunmoinen työähky ja kiire, tietämättömyyteni kyseisen asian etenemisestä ja väärät oletukset, joita minun oli mahdotonta välttää, kun ei ole vittu vielä sitä kristallipalloa.

Kun sitten palasin kotiin tupakalta vahvasti lemuten, äärimmäisessä berserkkiraivossa ja itku kurkussa, alkoi helpottaa. Äitini, joka on - luojan kiitos - taas täällä, oli laittanut jauhelihapihvejä sipulin kanssa ja Pakkaus esitteli Polar-mainoksesta oppimiaan Kiira Korpi -maneereja ("Pakkaus huistelee!").

Vittupäivän lopullinen pelastus oli vasta kuitenkin tulossa. Köllähdin puoli ysin aikaan pienen viereen nukuttamaan natiaista. Luin muumikirjan. Pakkaus vaati toista. "Ei, nyt nukutaan. Nyt luettiin jo kirja", minä selitin. Pakkaus tyytyi kohtaloonsa, mutta ilmoitti sitten, että "Äiti ei laula tuutulaulua!" Minä siihen, että "Ei sitten. Hyvää yötä."

Hetken päästä pimeydestä ryömi käteeni pieni käsi ja Pakkaus kuiskasi: "Äiti.."
"No mitä?", minä kuiskasin.
"Äiti laulaa tuutulaulun", Pakkaus kuiskasi ja kiehnäsi lähemmäs.
Mitäpä siinä muuta kuin Tuu-tuu-tupakkarullaa jollottamaan. Tenava lussutti peukaloaan ja kun laulu loppui, hän kuiskasi taas.
"Äiti."
"No mitä?", minä kuiskasin takaisin.
"Pakkaus on äitin pikku piika."

Minä, kovasydäminen päähänpotkittu vittuja koko päivän päässäni viljellyt ammattikyynikko sain ehkä jonkin roskan silmään, kun se saatana alkoi vuotaa.
"Äiti", kuiskasi Pakkaus vielä kertaalleen.
"No mitä?", minä pehmoperseilijä nikottelin vielä.
"Pakkaus tulee äitin syliin", kuului vierestäni.
Sitten pieni persus hinkkasi itsensä aivan minuun kiinni ja käteni kaivettiin jonnekin patjan ja pienen lämpöisen kehon puristuksiin.

Lähti kaikki vitutus tiehensä siltä makaamalta. Anteeksi nyt tämä kammottavan sokerinen kommentointi  jo etukäteen ja älkää vittu nyt herkkänahkaisimmat lukeko eteenpäin, mutta kyllä tänään tuntui siltä, että äitiys on ihanaa. Ihan vitun ihanaa.

12 kommenttia:

  1. Se vaan on niin, että kyllä nuo pienet pelastaa monta vituttavaa päivää!!

    VastaaPoista
  2. Näin se on. Pienet pelastaa kun isoa vituttaa.

    VastaaPoista
  3. Kyllä sitä huonosti nukuttu yö satoine heräämisineen unohtuu kun Napero hymyilee aamulla aurinkoisesti kun näkee äidin :)

    VastaaPoista
  4. hmyh..niisks..niiskniisk..buaaaehh...(ihan oikeesti, jokin raja se on meikäläiselläkin = itku tuli, oli aika liikuttavat tunnelmat).
    terveisin, aiemmin kommentoimaton Neena

    VastaaPoista
  5. Joo kyllä tämä vanhemmuus palkitseekin, vaikka vaatii hermojakin. Paskan päivän pelastaminen muutamassa minuutissa on kyllä helkkarinmoinen ihmeteko, josta olen vieläkin niin onnellinen. Ja Neena: sori, ei ollut tarkoitus itkettää ketään, mutta kiva kun kommentoit (ja liikutuit - ja vielä meikän jutuista,huhhuh)!:-)

    VastaaPoista
  6. Tama oli kylla tahanastisista aivan paras. Kylla olen nauranut monesti, mutta nyt tuli multakin kyynel silmaan. Erinomainen kirjoitus! Aitoa tunnelmaa!

    VastaaPoista
  7. Nyt täytyy kommentoida, että yleensä naurattaa, mutta nyt tuli kyynel :¨) kyllä ne pienet vaan osaa aina vetää oikeasta narusta :)

    Luna 82

    VastaaPoista
  8. Tarja: Kiitos kaunis ja anteeksi itketys. Teksti syntyi itse asiassa varmaan viidessä minuutissa ko. tapahtumien jälkeen heti vitutuksen laukeamisen jälkeen. Ehkä siksi tunnelma tuntuu aidolta:-).
    Luna 82: Kiitos kommentoinnista! Voi sinnuu itkijää kanssa - onneksi sitä tapahtuu täällä aikas harvoin. Mutta joo, nyt tuli Pakkaus-tuki tarpeeseen.

    VastaaPoista
  9. Voi ihana! Tollaset hetket on kallisarvoisia ja antaa muistutuksen mikä elämässä on se tärkein :) Ihana kirjoitus!

    Noora

    VastaaPoista
  10. Sinä osaat kirjoittaa, voi peijakas, niin asian ytimestä!
    Jopa tällainen kyyninen ragefaija meinas alkaa nieleskelemään tämän setin lopussa. Tässä maistui elämä just niin sellaisena kuin se useimpina päivinä vaan on.

    Kiitos.

    -Eräs Jii

    VastaaPoista
  11. Eräs Jii: Kiitos, ihan mahtavaa, jos sain miehenkin melkein kyyneliin...:-D

    VastaaPoista