Kyllähän minä olen tästä kuullut, mutta jotain rajaa!
Tulin juuri nukutusrundilta, mikä koostuu perinteisesti hampaiden harjauksesta (jopa minun kaltaiseni lahna pakottaa lapsensa sentään siihen!), iltapissasta, satukirjanluennasta ja tuutulaulusta.
Tämän jälkeen jätän ipanan yleensä enemmän tai vähemmän onnistuneesti omiin hoteisiinsa. Joskus pikkuemäntä nukahtaa saman tien, joskus pitää lampata huutamassa komentoja ja hellittelemässä kuin hourupää (mikä käytöstieteilijöitten ja muiden paremmin tietävien mielestä on tietenkin täydellisen väärin).
Tämä ilta näyttää vaihteeksi siltä, että ei tarvitse huutaa ja hellitellä. Luulen, että minut pelasti pelkästään aina yhtä äärimmäinen tilannetajuni.
Aloin jollottaa tavallisen tyypillistä tuu-tuu-tupakkarullaa tuhannettamiljoonatta kertaa sen jälkeen, kun olin hoitanut vessahommat ja pakolliset lukemiset. Kun pääsin toiseen säkeistöön, päätin kerrankin petrata ja oikaista vanhoja virheitä. Lauloin siis "karhuntalja pyörän päällä", kuten kuuluu (olin juuri tarkistanut Internetistä) eikä "karhuntalja portin päällä", kuten olen kohta kolme vuotta virheellisesti laulanut.
Tästähän ei hyvä heilunut. Kun pääsin kolmanteen säkeistöön alkoi Pakkaus itkeä.
"EIIIIIIII! EIIIII! EI karhuntalja pyörän päällä!!!! PORTIN PÄÄLLÄ!"
Minä yritin vilpittömästi pahoillani selittää, että "äiskä on laulanu vähän väärin", mutta sehän ei kiinnostanut kiviäkään.
Niinpä loilotin vielä oikein laulamieni säkeistöjen päälle vielä vuosikausia väärin laulamani setin. Minua ärsyttää nyt tietää, että laulan väärin ja tulen todennäköisesti tulevaisuudessakin laulamaan. Mutta kai tästä(kin) on ylitse päästävä. Pakkaus kun rauhoittui heti nukkumaan, kun vain oikeat sanat suusta pääsivät.
Ainoa neuvottelun paikka tänä iltana olikin se, otetaanko kainaloon Suurpuppe vai Kalakaveri (= tyypillinen dilemma). Ei ole tuolla typyllä mielikuvitusta sitten milliäkään. Isäänsä tullut, sanon minä.
Luen tuhannetta kertaa yhtä mun lempikirjaa- Kate Reddy-täydellä teholla yötäpäivää ja vähän väliä tulee tämä blogi mieleen :D Hulvatonta!
VastaaPoistaKappas, minäkin olen sitten laulanut kyseisen säkeistön nyt kaksituhatta kertaa väärin. En aio kertoa Esikoiselle, otin tämän tekstin varoittavana esimerkkinä ;)
VastaaPoistaEi se väärin voi olla, personointia omaa äitilapsi suhdetta varten korkeintaan... Pakkaus ei selvästikkään ole pilkun viilaaja! :)
VastaaPoista-A-
Ei ole väärin! Noin minäkin sen olen oppinut ja tuhannesti laulanut, enkä aio tapoja muuttaa kertoi internetin ihmeet mitä vain. :)
VastaaPoistaLucy
Maanvaiva: kiitos! Pitääpä kaivaa ko. opus itsekin esiin.:-) Ja mitä sanoitukseen tulee, kiitos kannustuksesta!. Aion myös minä jatkaa laulamista "väärin". Kun Pakkaus nyt ON pilkunviilaaja, ja loppujen lopuksi: mitä väliä. Aivan tolkuttomathan ne sanat on muutenkin.
VastaaPoistaMun entinen hoitolapsi teki laulusta oman version, ja se oli kamaluudessaan niin hauska, että ollaan nyt ensimmäistä odottaessamme laulettu miehen kanssa mahalle se joka ilta (34 viikkoa). Nyt olen alkanut miettiä, miten sopiva se mahtaa sitten syntyneen vauvan tuutulauluksi olla, se kun on vähän groteski:
VastaaPoistaKee kee kepappirulla, mistäs tiesit kepapille tulla?
Tulin pitkin kepappitietä, hämäläisten kepappitietä.
Mistäs tunsit meidän portin, meidän uuden kepappiportin?
Kepappi alla, kepappi päällä, kepapin talja kepapin päällä.
....JA UUSI KANSANLAULU ON SYNTYNYT. Sitä paitsi kyllä kepappi on terveellisempää kuin tupakki, kommentoi ukkoni. Oltiin kusta housuun, kun niin nauratti. Kiitos tästä!
VastaaPoistaMuistan, miten hoitotätinä meinasin tukehtua portin kuvailun kohdalla. Sen pari kertaa, kun on kebabia syönyt tuon jälkeen, on tullut aina mieleen, missä mahtaa olla kebabin talja.
VastaaPoistaNäissä laulujen uusissa versioissa on se vika, että se vanha ja kunnollinen unohtuu. Jouluisin pappani luona hartaiden yhteislaulujen aikana saa taistella, että tajuaa käyttää lauluvihkosta apuna _koko_ajan_ ettei suusta tule tyylikkäästi "kuusen pienet kynttiläiset käristävät pukkia" tms.