Muoti-ikoni uskaltaa: perjantain bile-ilme

Esiteltyäni brunssihaaveiden täyttymyksen, esittelen nyt, kuinka sen avulla tullaan tosielämän yön kuningattareksi.

Olin tänään Helsingissä työmatkalla. Lähdin jo ennen kahdeksaa kohti rautatieasemaa ja palasin kuuden aikaan. Koko tämän ajan kinttuni punnersivat hikeä uusissa saappaissani ja deodorantinvastustajasolut puskivat barrikadeille kainaloissani. Onneksi sukkiksissani oli reiät molemmissa varpaissa, että edes jonkin verran ilmaa kulki varvaskanavien kautta puristuksissa oleviin pohkeisiin. Myös kaapuni alla oleva toppi oli raollaan - koska se ei pysy kiinni. Veikkaan, että tämän ensiavun ansiosta en ylikuumentunut kuoliaaksi ja pääsin lopulta takaisin kotiin.

Kun raahauduin ovesta sisään, heitin housut nurkkaan (en sentään keekoillut minarissa näissä nyloneissa) ja päällä olleen kaavun kuikkaan. Sitten vedin saappaat jalasta ja täräytin tissiliivit hevonvittuun.

Tuloksena oli tämä upean kokonaisuus.

Pakkauksen äiti vannoo mustan ja violetin nimiin pastellinpaskojen sijasta.

Kuten huomaatte, kaadoin itselleni lasillisen viiniä ja aloitin villin seksikkään olohuonelekoilun muotojani korostavassa upeassa asussani.

Violetti paitani, joka palveli minua uskollisesti jo imetysaikana, on vielä näin illallakin viettelevästi raollaan ja paljastaa vilauksen rinnan aistillista kaarta. Alkkarini kuultavat uskaliaasti hiukan risaisten sukkahousujen läpi (miksi pukea leggarit kun voi vetää jalkaaansa huomattavasti edullisemmat sukkahousut?). Tässä yhdistelmässä on siis sekä gootti- että punk-vaikutteita - hienovaraisesti. Seksikkäämmäksi ei nainen tästä tule. Ottakaa oppia. Ja unohtakaa ne pastellinpaskat (yöööökkk).

ps. Huomatkaa, että tähän lookiin ei keinotekoisia hajusteita tai mitään eau de colognea tarvita. Kun tiristää itsestään kaiken irti aamusta asti, on ominaistuoksu niin hienostuneen voimakas, että minkään sortin Chanel 5 ei sille pystyisi kilpailemaan.