Vieraita ja valkeita suortuvia

Meillä on vieraita. Äitini ja isäni ovat olleet meillä viikon ja viipyvät edelleen. Eilen saapuivat lisäksi vanhin ystäväni ja hänen tyttärensä, joten pääsin muuttamaan myös olohuoneemme makuuhuoneeksi.
On ihanaa, kun on elämää ympärillä. Piltti pinkoo ympäri kämppää ja minun ei tarvitse evääni liikauttaa. Joka huoneessa on aina joku, joka näkee mitkä ovat nappulan sen hetkiset salakavalat kiipeily-, tonkimis- vessavierailu- ja repimisambitiot.

Tästä ylellisyydestä johtuen olen ehtinyt myös keskittymään itseeni. En märehtimällä murheitani täällä blogosfäärissä, koska se on mahdotonta (tietokone on vuoronperään kuuden eri ihmisen hallussa), vaan pällistelemällä peiliin.

Kerrankin minulla on ollut aikaa tutkia turpavärkkiäni oikein olan takaa. En tehnyt sitä mitenkään tietoisesti, satuinpa vain vastakkain peilistä pällistelevän pärstäni kanssa, ja päätin vähän katsoa, millainen naama minulla nykyään on. Kun naama näytti tutulta - vähän valahtaneelta, mutta tutulta -, siirryin haromaan haturaani. Sieltä löysin jotain aivan uutta. Tumman pehkon seasta kimmelsi nimittäin ilmiselvästi värivirheinen haituva.

Aloin tutkia asiaa tarkemmin. Ja kyllä - riemuni oli rajaton, kun sain nyppäistyä karvan käteeni. Olin bongannut ihka-aidon harmaan hiuksen! Ja antakaa nyt minun suomentaa väärinkäsitysten varalta. En ollut riemuissani siksi, että olin saanut harmaan hiuksen irti päästäni vaan siksi, että kädessäni oleva harmaa hius ei ollut oikeastaan harmaa. Se oli puhtaan VALKOINEN.

Nyt odotan innolla sitä aikaa, kun tummat kutrini alkavat saada valkoisia raitoja ja muuttuvat ennen pitää puhtaan valkoisiksi.  Olen aina halunnut kokeilla blondilookia ja nimenomaan sellaista Gwen Stefani-platinaa, mutta jokikinen kampaaja on tuntenut sen verran tervettä itsesuojeluvaistoa, että on painokkaasti kieltäytynyt värjäämästä tukkaani vaaleaksi siitä yksinkertaisesta syystä, että se on liian tumma.

Nyt minä saan kuin saankin blondilookin! Viimeistään 20 vuoden kuluttua. Ja aivan ilmaiseksi! Hurraa!


Ps. Anteeksi, jos joku yritti turhaan lukea viimeistä postaustani nimeltä Minä, Jane ja pikkusisko. Se oli tarkoitus postata tuonne Hömpän helmiin, mutta enhän minä saatana tätä Bloggeria niin hyvin osaa käyttää. Piti tehdä sitten niin, että lisäsin tekstin jatkoksi alkuperäiseen. Toimikoon sitten näin, kunnes joku minua viisaampi kertoo minulle, miten tuolle toiselle sivulle saa tehtyä omia postauksiaan...