Siistin vaihteeksi tänään töissä ollessani luomea pöytälaatikosta löytyneillä saksilla luomivärisetin peiliä apuna käyttäen. Ei näköjään kannata.
 |
| Saksilla ei karvaluomea kesytetä. |
Omavalvonta nimeltä Pakkaus iski silmänsä välittömästi karvaiseen kaveriini. Penska on pyrkinyt koko illan ajan aina sylissäni ollessaan lähestymään poskessani kasvavaa nallekarhua.
Jos kärrään häntä vessaan, hän ei halua pois sylistäni, koska hän haluaa kiskoa kivaa karvakörilästä. Jos yritän hypyttää tyttöä vallattomasti viikonlopun kunniaksi, hän kurottaa kohti pusikkoa - ja nyppii sitä suhteellisen napakasti. Jos yritän antaa pusun, hän väistää ja alkaa rapsuttaa sänkistä siiliä.
Vinkkivitonen teille, joilla on sama ongelma. Kannattaa jatkaa Gillettellä. Tekee selvää jälkeä karvasta ja lapsikin ymmärtää suunnata lempeytensä hänelle tarkoitettuihin tovereihin. Karvankiskonta ei nimittäin oikeasti ole aivan kivutontakaan.
Kiskon pinseteillä.
VastaaPoistaEikä!? Minua on peloteltu, että luomi leviää. Ja sitä en halua.
VastaaPoistaItsekin olen nyppinyt menemään jo vuositolkulla eikä oma ihastuttava karvaluomeni ole ainakaan osoittanut leviämisen merkkejä. Käsittääkseni luomen vahingoittaminen epähuomiossa kiitos esim. juuri lipeävän partaterän onkin sitten jo vähän haitallisempaa. Mutta tiedä häntä, eiköhän se ihosyöpä tuu joka tapauksessa, karvaluomen kanssa tai ilman.
VastaaPoistaMielenkiintoista. Minusta vain höylä on tuntunut aina turvalliselta. En ole jonkin siunauksen ansiosta saanut vielä yhtäkään haavaa naamaani (ja nyt kun täällä retostelen, vedän vekin välittömästi kun kotiin pääsen).
VastaaPoista