Tolkuttomasti tunnustusta

Nyt ovat upeat jorinani aiheuttaneet jotain täysin käsittämätöntä. Sitä kai voisi kuvata jonkinlaiseksi äänivyöryksi. Kumma kyllä yksi tuli vielä omituisten lusikkaharhojeni jälkeenkin.

Ensimmäinen tunnustus tupsahti jo huhtikuun alussa ambralta, joka nimitteli blogiani kauniiksi. Tunnustukseen kuului vielä tämmöinen keväisen romanttinen kuvakin.


Tuhannet kiitokset! Nyt pitäisi jakaa tämä tunnustus etiäpäin viidelle yhtä kauniille blogille. En kuitenkaan jaa vielä, vaan jatkan kissanhännännostoani.

Mamma-arjessa mönkivältä Koolta nimittäin tärähti toinen tunnustus tuossa puolivälissä kuuta. Tämäkin tunnustus pitäisi jakaa viidelle blogimaailman kauniille ja rohkealle. Kiitos ihan kauheasti!

Ja kauheaa kyllä, nyt pitäisi mainita yhteensä siis jo kymmenen lempiblogia (jos osaan laskea oikein), kun seuraan hädin tuskin omaanikaan ja keksiä vielä 10 hyvän mielen asiaa päivänä, jona nenässä räjähti jokin paise, joka vuoti nenän ja suun kautta keltaista visvaa työpaikan lavuaariin, ientasku tulehtui, maksoin itseni kipeäksi hammaslääkäristä ja kurkku on edelleen räkää täynnä. Aika paljon vaadittu. Mutta minähän yritän.

Eikä tässäkään vielä kaikki. Kulttuuribloggaaja Pentukissalta tuli vielä yksi ihana tunnustus ja olen siis hänen nyt virallistettu lempparinsa. Kiitos kiitos kaunis! Mutta taas pitäisi nimetä viisi mahtavaa blogia.

Koska viidentoista upean blogin nimeäminen on minulle häpeä kyllä ehdottoman ylitsepääsemätöntä - ei siksi etteikö niitä olisi olemassa vaan siksi, että en vain ehdi niitä lukea - , joudun yhdistämään kaikkien näiden tunnustusten voimat, ja jaan palkintoni viidelle mahtavalle bloggaajalle, jotka saavat siis minulta 3 tunnustusta kukin.

Ja palkinnot menevät

Vinkeälle väkkyrälle
suorasanaista ja aivokasta elämää kera down-lapsen

Pilvitehtaamolle
Pitää yllä uskoani siihen, että minäkin pystyn käsitöihin jos haluan. Tai ainakin pystyn lukemaan niistä - ja ihan ilman haukotuksia.

Nollavaimon paluulle
Tunnen sielujen sympatiaa tämän ihmisen ilmaisun kanssa. Mitä sitten tarkoittaakaan...

Laterna Magicalle
Ofelia on aina aito. Sanoja säästelemättä.

Matkalle äitiyteen
Päivänkakkara ei ole aivan kukkaisen kakkarainen eikä elämä ole hällä helppoa, mutta niin sitä vaan kohti mammuutta mennään. H-hetki ihan kohta heti.

Ai niin! Ne kymmenen minua ilahduttaneet asiat! Saatana, että on vaikeaa varsinkin tänään, mutta neulansilmä vasempaan ja sataa oikeaan:

1. Vesisade. ..ei helvetti - se pistikin vituttamaan. No ainakin oli lämmintä.
2. Se, että mätäpaise puhkesi eikä ole enää olemassa.
3. Viikon viinivinkki sähköpostitse. Motto: jos et voi maistella viinejä joka päivä, voit ainakin lukea niistä.
4. Kivat työkaverit, joille voi sanoa "vittu", jos vituttaa.
5. Se, että Pakkaus suostui puputtamaan iltapalansa ilman raivokohtausta.
6. Se, ettei Saara Aalto voittanut Voice of Finlandia. En tiedä miksi, mutta en vain voinut sietää sitä akkaa (liian positiivinen?).
7. Se, että Frendit pyörii, pyörii ja pyörii...
8. Gillette for Women. Kätevä keino poistaa kainalokarvojen lisäksi karvat naaman luomesta. Ja kulmakarvat, jos niin haluaa.
9. Tiskikone. Tarvitseeko muka perustella?
10. Burana. Tarvitseeko muka perustella?

Okei, en ehkä ihan pursunnut positiivista energiaa, mutta jos sitä haluatte, kaivakaa esiin Saara Aallon esiintymiset.

Kiitos vielä ihanat ihmiset. Jollen välttelisi aktiivisesti liian imeläksi heittäytymistä, voisin jopa väittää, että minua ilahduttavat joka päivä myös kaikki lukijoiltani tulleet kommentit ja tsemppaukset. Mutta enhän minä sellaista myönnä. Kun se ei vaan kuulu tyyliini.