Hei hei kakka!

Koimme Pakkauksen kanssa vaihteeksi taas klassisen herkkiä äiti-tytär -hetkiä.

Mieheni oli juuri lähtenyt ulos, kun karmea kakkoshätä puski päälleni. Minun oli aivan pakko kerätä kuumeiset luuni sohvan pohjalta ja rymytä tyrä rytkyen huussiin.  Siinä samalla kaappasin lattialla töllöä tuijottavan tenavan kainaloon, sillä olen oppinut, että mikään ei ole vaarallisempaa kuin jättää parivuotias innovaattori penkomaan kaappien kätköjä - vaikka sitten vain paskallakäynnin ajaksi.

Niinpä kiidimme kaulakkain klosettiin ja hiki otsalla puskien pukkasin penskan kaakelilattialle samalla kun ehdin nippa nappa sinne minne pitikin. Seurasi upeata ohjelmaa. Penska kikatti kiemuralla tuskaiselle ilmeelleni ja pyrki väen vängällä pytyn ja perseeni tuntumaan ihmettelemään, "mistä ihmeestä se loiskahdus kuuluukaan". Tätä ihmetystä hän havainnollisti osoittelemalla sormellaan innokkaasti mielenkiintoisen metelin suuntaan. Kun olin työntänyt pientä kättä ja koko kersaa noin kaksikymmentä kertaa suihkun suuntaan, alkoi tuntua, että olin viimein valmis.

Lykkäsin lapsukaiselle kumiankan käteen ja aloin suorittaa loppuliturgiaa. Näiden muutaman sekunnin aikana  nassikka onnistui kastelemaan sekä minut että itsensä pursottamalla kumiankan sisään jääneet kylpyvedet pitkin paitojamme. Kun viimein sain vessan vedettyä, tuntui siltä kuin olisin saavuttanut maalitolpan maratonilla.

Tyttärenikin tajusi, että ilonpito oli siltä erää ohi. Hän kurkisti vessanpyttyyn, vilkutti vauhdikkaasti ja toivotti tyytyväisenä ja hiukan haikeasti: "Hei hei kakka!"

Siis ihan oikeasti. Miksi ihmeessä lähteä merta edemmäs kalaan johonkin pitkästyttävään Power Parkiin, kun on kotona huisin hulppea huvipuisto nimeltä hyysikkä? Kokeilkaapa itsekin. Jättejänskää varsinkin karseassa kuumehorkassa.

ps. Koo ja Ambra: kiitos tunnustuksistanne, en ole niitä unhoittanut! Vastaaminen vain vaatii vähän miettimistä, joten siirretään sitä siis vähän viksumpaan ja viruksettomaan tulevaisuuteen...:-)