Olemme penskan kanssa tuskin päässeet jonkinlaisen suusanallisen kommunikoinnin alkuun, kun keskustelumme on minusta jo muuttunut masentavan yksioikoiseksi.
Lapseni on oppinut sanomaan "ei" ja soveltaa tätä jaloa taitoa kaikkiin mahdollisiin (ja mahdottomiin) tilanteisiin. Tämän lisäksi nassikka on oppinut jo valehtelemaankin ein avulla.
Koska olen täysin ison ein uuvuttama, yliajama ja alistama, en viitsi keksiä mitään hienoja filosofointeja asiasta vaan annan arjen esimerkkien puhua puolestaan:
Uloslähtiessä:
Äiti: "Jaa, sullahan on jo lakkikin päässä. Lähdetäänpäs sitten ulos!"
Lapsi: "Ei."
Äiti: "Mutta sullahan on jo lakki päässä. Ite laitoit."
Lapsi: "Ei! Ei! Ei!" (sis. infernaalista berserkkiraivoa pukiessa ja kärryyn tällätessä)
Ulkona lapsen lähtiessä kiipeämään liukumäkeen:
Äiti: "Kiipeätkö liukumäkeen?"
Lapsi: "Eii!" (jatkaa kuitenkin kiipeämistä)
Äiti: "No lasketko sieltä alas?"
Lapsi: "Ei!" (lähtee peruuttamaan)
Äiti: "No tuu sitten pois."
Lapsi: "Ei!" (lähtee takaisin ylös)
Äiti: "No niin, nyt hinkkaa pyllys mäkeen, niin äiti ottaa vastaan."
Lapsi: "Ei!" (lähtee peruuttamaan - minkä äiti keskeyttää kiskaisemalla kersan kengästä mäkeen)
Puistosta kotiin lähtiessä:
Äiti: "No niin. Kello on jo paljon. Lähdetään kotiin."
Lapsi: "Ei."
Äiti: "Joo, kyllä mennään. Meillä on ruoka-aika."
Lapsi: "Eiii! Ei! Ei-ei-ei!" (sis. infernaalista berserkkiraivoa, vitunmoista vinkumista, syljen lentoa ja kärrynkarsastajan neliraajatanssi)
Ruokapöydässä:
Äiti: "Ota ruokaa."
Lapsi: "Ei."
Äiti: "Mutta äiti näkee, että sulla kauhea nälkä."
Lapsi: "Eeeeiiiii!"
Äiti: "No älä sitten syö. Äiti ainakin syö."
Lapsi: "Ei." (yrittää kurottaa ruokaa äidin lautaselta)
Äiti: "Se on äidin ruokaa. Kyllä äiti ainaskin saa syödä. Sullahan on oma ruoka. Kato nyt, tuossa on Pakkauksen lautanen. "
Lapsi: "Eiii!"
Äiti: "No tuu pois sitten sieltä."
(nostaa tenavan tuolista)
Lapsi: "Eiiiii!!!" (sis. infernaalista berserkkiraivoa ja harvinaisen hämähäkkimäinen neliraajatanssi Stokkessa)
Valehtelijoiden klubi:
(Harrasta ähinää eteisessä)
Äiti: "Tuleeko kakka?"
Lapsi (pienellä äänellä): "Ei."
Äiti: "Mutta äiti kuulee, että taitaa tulla. Tuu potalle." (suom. huom. äiti ei todellakaan luule, että natiainen tottelisi kehotusta. hän ei vain jaksanut nousta sohvalta)
Lapsi (suuremmalla äänellä): "Ei!"
Äiti: "Onko kakka nyt housussa?"
Lapsi: "Ei." (saapuu syyllisen näköisenä olkkariin.)
Äiti: "Onko kakka housussa?"
Lapsi (vakuuttavasti): "Ei."
(äiti kurkkaaa housuihin. hirveää settiä pöksyt pullollaan.)
Lopulta iltasella:
Äiti: "No niin, nyt loppasee jo silmä. Mennääs nukkumaan."
Lapsi: "EI! EI! EIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII!....." (sis. 3 tuntia infernaalista berserkkiraivoa, vitunmoista vollotusta ja parisensataatuhatta "ei"-sanaa. äiti ei nuku. isä ei nuku. lapsi ei nuku. siinä mielessä "ei" ainakin on tosi kuin vesi.)
Nimim. Yksi "kyllä" olis kiva.
Kyllä vanhemmuus on elämän parasta aikaa <3
VastaaPoista*kolkkoa naurua noin puoli tuntia, sitten itkuntyrskähdys ja uusiks puolen tunnin nauruputki*
Tsemppiä.
Täällä yks "EI" kans.
Onks kakka housus? "EI"
nokun haissoo, on siellä "Ei oo"
Mikähaisee? "Emmätiä"
No onko siellä torttu pöksys "EI!!!"
Huijjaatsä? "joo."
siltikään hanuria ei olisi saanut pestä :D
Kuulostaa tutulle molempien jutut :D meillä ei kotona käydä potalla, ei mennä nukkumaan, ei syödä, jne.
VastaaPoistaOnneksi on päiväkoti jossa kaikki asiat onnistuu. Siellä saa laps ruokaa ja kuivan vaipan ja vielä päiväunetkin kaupan päälle.
Mä olen härskisti ottanut alkuvuodesta käyttöön palkkion jos esikoinen tekee kakan pottaan. Hän saa siitä hyvästä aina lempiherkkuaan eli suklaata :) Muuten ei paljon makeaa anneta, mutta viime aikoina neiti on alkanut saamaan suklaata pari, jopa kolmekin kertaa päivässä ja äiti pääsee helpommalla kun ei tartte pestä paskaisia kestovaippoja ja kakkaista pyllyä ;)
VastaaPoistaTäälläkin suvereenisti koitetaan mutsia viilata linssiin tuossa kakka asiassa :D
VastaaPoistaEnsin Eikka näyttää vaippaa "Kakka."
Äiti: "Tuliko kakka?"
E: "E-eei."
Ä: "Tais tulla ku noin haisee."
E: "Eei."
Silti juoksee yleensä edeltä vessaan. :D
Vinkeän äiti: Lohduttavaa (ja huvittavaa). Meillä ei vielä napero osaa puhua tarpeeksi sanoakseen "joo" tai "emmätiä", mutta eittämättä kohta ollaan tuossa pisteessä. Sitä miekään en tajua, että miksi sen paskaisen perseen peseminen on niin vastenmielistä. Onks se jotenkin nastaa olla kakkavaipoissa? Poikkeama: Olen kuullut ennenkin tuosta päiväkotierosta vs. kotiolot. Me pannaan just kohta hakemusta tarhaan sisään...:-)
VastaaPoistaKeijukainen: Härskiä, mutta ymmärrettävää. Kyllä miekin mieluummin potan huuhtelisin.
ulmai: Joo, tuota on meilläkin koettu. Ensin sanotaan kakka ja sitten kielletään sen olemassaolo! Tästä saisi varmaan monta hyvää kasvatustieteellistä teoriaa.
Minkäköhän kommentin mie tänne julkaisin? Kommenttilaarin yllä oli teksti: "kommentti on julkaistu"? Joten älä ihmettele, jos jotakin epämääräistä tekstiä ilmaantuu mun toimesta. Yritä tässä nyt pidellä lasta ja surffata samaan aikaan. Selvä vinkki maailmankaikkeudelta, EI onnistu.
VastaaPoistaMutta joo, eiku siis ei. Täällä sama virsi. Nappula on jo sentäs kohta 4v ja vastaanvänkääminen on yksi päivän kestohiteistä. En syö, en pese hampaita, en nouse kaupan lattialta, vaikka kuinka yrität kiskoa.. ym ym ym. :-)
Helou! Ei tänne muita lätinöitä ole tallentunut kuin tuo ylläoleva...:-) Kiva tietää, että tämä kärsimys jatkuu sitten pitempään ja että se uhma sitten kestääkin kivat kaksi vuotta. :-)
VastaaPoistaSe kestää, ja kestää, ja kestää.. :-)
PoistaRiiviölapsi osaa jo tässä vaiheessa riitelyn ja manipuoloinnin salat. Välillä se päästää suustaa esim tällästä: "EIKÄ, tai muuten minä suutun ja HUUDAN!" Jos vastaan, että huuda vaan, niin suusta saattaa kuulua kimakkaa kiljuntaa tai örinämurinaa. Välillä tyttö hämmentyy niin kovasti, ettei sieltä suusta kuulu mitään. Viimeinen vaihtoehto on tietenkin paras, mutta kun se on vähän 50-60 miten käy.
Tsemppiä tuleville vuosille. ;-)
Oi kiitos ihanista esimerkeistä. Tästä se äidiksi kasvu ilmeisesti vasta lähtee. Ja mukula kasvaa siinä sivussa.
PoistaKiitos tästä :D Ihan mahtavaa (ja surkeaa), että muilla menee samaa rataa. En kyllä ymmärrä mikä tarkoitus näillä kaikilla kasvuvaiheilla on evoluution suuressa suunnitelmassa. Onneksi luonto on myös tarjonnut meille äideille alistumisen selviytymismekanismiksi :)
VastaaPoistaJoo, ja sitä alistumistaan ei edes enää kaiken aikaa tiedosta. Upeeta!
VastaaPoista