Vapun tragedia: äiti murhasi takin

Toiset juhlivat tänään vappua, mutta meillä vietetään surun päivää.

Kaikki alkoi siitä, kun penska pullautti eilen ravintolan terassilla lasagnet pitkin palttootaan. Valkoharmaassa takissa komeili siis tomaattisen punainen mäiskeläiskä. Tietenkin tahra olisi pitänyt pestä jo eilen, mutta iloisessa parin lasin viinipöhnässä niinkin häikäisevä huushollari kuin meikätyttö saattaa unhoittaa tämän sortin tehtävät.

Tänä aamuna tartuin kuitenkin toimeen (ihailtavaa - ja vielä vappuna!) ja nostin ulkoilutakin naulakosta. Siitäkös sintti riemastui - hän luuli ilmiselvästi, että sellainen utopia kuin aamuysin ulkoilu on aikeissa toteutua. Kun takkia alettiinkin päällepukemisen sijasta pukata pesukoneeseen sai naperoni karsean kauhukohtauksen.

Lapsi ulvoi kuin vikapäinen vuvuzela, vuoti kyyneleitä siinä määrin, että takki olisi tullut pelkästään niiden voimalla puhtaaksi ja änki väen vängällä takavasemmalta koneelle kännyt ojossa. Kun silmäni sitten vältti korkatessani pesunestepulloa, oli pilttini pelastanut pahasti pidellyn vaateparan ja seisoi takki kainalossa yhä kauhusta karjuen ulko-ovella.

Sama saakelin näytelmä toistui kolme kertaa. Takki koneeseen, eläimellistä älämölöä, takinryöstö tai ryöstöyritys. Oli kuin olisin syyllistymässä sarjamurhaan enkä pyykinpesuun. Lapseni silmissä käyttäydyinkin varmasti kuin pesunkestävä psykopaatti, sillä mitä kovemmin kersa takkiaan yritti pelastaa, sitä hillittömimmin minä hirnuin.

Lopulta tajusin luovuttaa. Pesin tahrat käsin ja vintiökin vaikeni. Hetkeksi. Kun asetin takin lämmitetylle kylppärin lattialle kuivaamaan ja aioin sulkea oven, alkoi raivohullu rääkyminen pahempana kuin koskaan.

Tällä hetkellä lapsiraukkani on linnoittautunut pesuhuoneen oven eteen makaamaan eikä suostu tulemaan pois. Hän suree pikkuista palttootaan. Palttoota, jonka äiti on aivan ilmeisesti pannut päiviltä. Palttoota, jota hän ei ehkä enää koskaan näe. Ja hullu äiti sen kun hekottaa.

Hilpeää vappua!