Turheilua

Tein klassisista klassisimman typeryyden ja ostin kahvakuulan. Minä! Kahvakuulan! Saa nauraa. Harakat nauravat jo.

Koska se saakelin kuula kuitenkin tuli ostettua, ajattelin sillä sitten vähän treenatakin. Upea kokemus! Sitä lihas lisääntyy kuin paskakärpäset tunkiossa, kun yrittää painia yhtä aikaa sekä kuulan että kakaran kanssa.  

Ensimmäinen vartti meni puuskuttaessa ja perse hiessä, mutta ei sen vuoksi, että kuulailu olisi ollut erityisen tehokasta. Hiki puski hattuun, koska yritin pudistaa pilttiä puntista, johon tämä liimautui sillä sekunnilla, kun yritin aloittaa uuden ja terveen elämäntavan kahvakuula kainalossa.

Kun heitin sitten kuulan kuikkaan ja yritin treenata vatsalihaksia, möllähti muksu viereeni. Typy pötkötti permannossa selällään samassa asennossa kuin äiti ja tuijotti silmät uteliaisuudesta loistaen, kun yritin punnertaa olemattomilla vatsalihaksillani ylös (noin viisi senttiä) ja muutuin siinä sivussa turvaltani turpean punaiseksi. Puoli minuuttia esitystä seurattuaan ipana heittäytyi härskiksi ja alkoi tirskua. Hetken kuluttua hän hekotti jo täyttä häkää - ja kehtasi vielä osoitella kidutettuja mahamakkaroitani.

Tällainen nöyryyttäminen ei kuitenkaan naperolle riittänyt. Ehei. Hän alkoi nimittäin matkia minua. MATKIA! Olisittepa olleet näkemässä. Piltti puski selällään kohti kattoa, päästeli tuskaista ja selvästi keinotekoisita puuskutusta, aggressiivista - ja yhtä keinotekoista - ähinää  ja nauroi vielä päälle. Sanomattakin on tietysti selvää, että pieni pilkkakirves suoriutui kuntoiluliikkeistä huomattavasti elegantimmin kuin esikuvansa. 

Tämän kohottavan kuntoilukokemuksen jälkeen ajattelin, että kaikessa minun ei tarvitse olla hidas. Palasin viivana takaisin sohvalle.

Ja ai niin. Urho Kekkonen on kuulemma sanonut, että "Kaikki syyt, jotka estävät sinua liikkumasta, ovat tekosyitä". Suksi Urkki kuuseen. Ja koeta kuntoilla siellä vihreämmillä niityillä parivuotias pallo jalassa.