Nasun asun Heliltä ponnahti tällainen kiitos tuossa taannoin. Kiitos Heli kiitos, että saan kertoa itsestäni ja olla jakamatta palkintoa - sehän multa sujuu, ahahahahahhaaa! No vitsi vitsi, totta vissiin minä edes parille blogille haluan näin komian palkinnon jakaa.
Koska olen koomassa nelitoistatuntisen työpäivän päälleajamana, tulee varmaan mielenkiintoisia assosiaatioita - Kielioppi poskessahan tässä on pakko mennä.
- Ostin viime viikolla kahdet uudet kengät. Ne ovat heikkouteni. Kärjestä avonaisia en koskaan osta, koska varpaankynteni ovat kuin serbialaisen sotarikollisen kidutuskammiossa raastamat. Voisi luulla, että ne punaiset jämät kynsissä ovat verta eikä kulunutta lakkahömppää.
- Tykkään kiroillla ja teenkin sitä rinta rottingilla erityisesti työpaikalla. Osa oli lentää alkuaikoina seljälleen avattuani sanallisen arkkuni mutta nyt ovat jo herkkänahkaisemmatkin yksilöt tottuneet päästelemiini luontoääniin. Pakkohan tuo kielen monimuotoisuus on johonkin änkeä, kun kotona ei enää saa sanoa "vittu"akaan (saatana). Muuten tulee neiti perässä ja jankkaa koko illan "tittu" näyttipä mitä hyvänsä nallea, lammasta tai käynnykkää. Tittuja kaikki tyynni.
- Periaatteessa pidän vähän vaihtoehtoisemman oloisesta musiikista kuten Jack Whitesta tai Porcupine Treesta, mutta autoillessa pitää kääntää nuppi kaakkoon ja kuunnella joko YleX:ää tai Voicea. En häiriinny edes niistä nuorista toopeista siinä välissä - kunhan ei vaan ole Vappu Pimiä. Siinä tapauksessa haen sen Jackin kehiin vaikka väkisin.
- Minua on kosittu viidesti: yhden kerran hienon ravintolan ja mustalaismusiikin säestyksellä Unkarissa, toisen kerran tangomarkkinoilla hikisessä teltassa, jossa kosinta oli tyyliin "alathan sie vaimoksi" siinä sivussa kun itse pitelin krapulaista kuulaani tolallaan. Kolmas lupasi tehdä minusta vaimonsa kaksikin kertaa. Vastasin, että "Katotaan onko sinusta siihen". Ei ollut - mies katosi. Vasta viides kosinta oli se oikea. Sen tein minä itse tulevalle miehelleni. Aika epistä kun kaikki pitää itse tehdä, että menee oikein!
- Haluaisin oppia tanssimaan lattareita. Ne ovat helvetin seksikkäitä ja irtoaisipa arki tämänkin mamman nupista kun pitäisi alkaa pyrstöä veivata ja yrittää löytää se vyötärö.
- Olen kerran Pietarin yössä karkottanut ympärilleni (ja laukkuni tuntumaan) virittäytyneen nuorisojoukon nostamalla laukun pääni päälle, rääkymällä suomenkielisiä kirosanoja taukoamatta ja mätkimällä sitten laukulla ei-toivottuja vieraita päin pläsiä. Lähtivät nopeaan ja kiltisti etenkin, kun kujan päässä olevan kadun väki alkoi kiinnostua tapahtumista. Kännykän rikkoutuminen samassa hötäkässä oli pikkujuttu. Minä, Rambo!!
- Lempivaatteitani ovat kaikenlaiset Trikoot. Black Horset, jumppatrikoot, Trikoo-paidat ja ennen kaikkea uusin hankintani: työpaikankestävä Marco O'Polon mekko; jämäkkää tummansinistä, kauniistileikattua TRIKOOTA. Mitään muuta ei tarvitsisi minun puolesta valmistaakaan. Trikoota ei tarvitse silittää ja sen saa rauhaisin mielin tunkea peskoneeseen. Nerokasta.
Ja tämä Versatile Blogaward menee tietysti aina niin hellämielisille Wandabelle ja Mirkalle, olkaatte hyvät!
Paljastuksia kiitos!
ps. näin aamulla tekstin luettuani täytyy kommentoida, että neljäntoista tunnin työn ja yhden oluen jälkeen ei kannata kirjoittaa mitään. Ainakaan, jos haluaa tekstin olevan laadukasta...:-O Oli aivan pakko stilisoida.
ps. näin aamulla tekstin luettuani täytyy kommentoida, että neljäntoista tunnin työn ja yhden oluen jälkeen ei kannata kirjoittaa mitään. Ainakaan, jos haluaa tekstin olevan laadukasta...:-O Oli aivan pakko stilisoida.
Kiitoksia, minäpäs koetan rustata haasteeseen jotain....
VastaaPoistajuu kou mama! Olispas joskus hauska tavata ja jutella, sitä ärräpäiden herttaista liittos, sano! Takes one to know one, eih? ;)
VastaaPoistamirka: olehan hyvä, odotan innolla. Heli: pistetään korvan taakse, hauskaa olis eittämättä. Pannaan mukuloille korvatulpat ja päästellään kunnolla.:-)
VastaaPoista