Koska olen saanut viime aikoina kauniita sanoja ja kuvia yllin kyllin, ajattelin pistää hyvän kiertämään. Jaan aivan itsetehdyn ja upean tunnustuksen teille kaikille 100:lle rekisteröityneelle lukijalleni.
Tunnustuksen saajat saavat minulta paitsi tämän maailmanluokan logon ja lämmintä kättä, myös vaativan tehtävän: heidän on mentävä peilin eteen, halattava itseään ja tajuttava, kuinka kauniita ja viisaita sitten ovatkaan. Kiitos siis!
Samaan syssyyn nostan vielä omaakin häntääni ja leuhkin vielä yhdellä uudella tunnustuksella. So mote it be:n Jane palkitsi minut nimittäin One Lovely Blog Awardilla.
Kiitos Jane Kiitos. Olen pantannut tunnustuksen hehkuttamista siitä yksinkertaisesta syystä, etten kehtaa taas tunnustaa, etten ole taaskaan lukenut Blogistanian lukemattomia fiksuja ja filmaattisia blogeja. Mutta nyt se täytyy taas tunnustaa. En ole lukenut Blogistanian fiksuja ja filmaattisia blogeja. Niinpä kiitän häpeissäni, enkä jaa tätä tunnustusta eteenpäin - ainakaan vielä. Anteeksi.
Tähän tunnustukseen kuuluu myös tunnustaminen. Pitää kertoa viisi satunnaista totuutta itsestään. No nehän minun tietysti pitää jakaa koko maailmalle, koska eittämättä kaikki planeettamme ihmiset kaipaavat saada tietoja upeasta elämästäni.
Ja tässä ne tulevat, lentäkäätte seljällenne ihmetyksestä!
1. Ostin äskettäin Chanelin aurinkolasit, jotka maksoivat 285 Euroa. Sikamaista.
2. En ole koskaan pessyt yhtään ikkunaa. Älykästä.
3. Kärsin ajoittain peräpukamista. Kivuliasta.
4. Olen ostanut miehelleni lukemattomia joulu- ja syntymäpäivälahjoja, joita hän ei koskaan pidä eikä tule pitämään. Viimeksi ostin suht ruman solmioneula. Epätoivoista.
5. En koskaan käytä käsineitä. Siis koskaan. Vaikka olisi -30 astetta pakkasta (tai ehkä silloin viisi minuuttia, kunnes käpäläni alkavat hiota). Kuumaveristä.
Näillä paljastuksilla ei ehkä ihan Seiskaan pääse, mutta ehkä ikkunoidenpesemättömyys heittääkin minut suoraan ennätysten kirjaan.
Ps. Kiitos myös kaikille anonyymeille - ihania olette tekin. Yökspyöks. Nyt tuli sokerihumala. Äkkiä pois täältä. Heippa!
Näillä paljastuksilla ei ehkä ihan Seiskaan pääse, mutta ehkä ikkunoidenpesemättömyys heittääkin minut suoraan ennätysten kirjaan.
Ps. Kiitos myös kaikille anonyymeille - ihania olette tekin. Yökspyöks. Nyt tuli sokerihumala. Äkkiä pois täältä. Heippa!
Sinä olet todella virkistävä persoona teidän bloggaajien joukossa.
VastaaPoistaKiitos kiitoksesta anonyymeillekin, kun useat toivottavat meidät maan rakoon. Hävettää tunnustaa, että poen suurta saamattomuutta, kun en ole vaivautunut liittymään( en jaksa lukea ohjeita, jollei ole ihan pakko)
Lukija Etelä-Suomesta
Respektiä ikkunanpesuttomuudesta. Voi miten haluaisin itse samaan tilaan. Tehtyjä ei saa tekemättömäksi eli menneisyydestäni löytyy tuota maailmankaikkeuden v-mäisintä kotityötä jonkin verran, ja tulevaisuuskin saattaa sitä sisältää. Ellei lottokuponki just ens lauantaina toimi ja maksa meille siivoojaa koko loppuiäksi.
VastaaPoistaAnonyymi: Kiitos ja ole hyvä.:-) Mulla ei ole toistaiseksi anonyymi-stalkereita enkä ole saanut ihme-provo-paskakommentteja kuin pari, eivätkä ne jaksa päätäni vaivata, joten ehkä en sen vuoksi osaa inhota anonyymejä. Ja toisaalta - anonyymejahan me kaikki melkein olemme, jotka nimimerkin taakse piiloudumme.:-)
VastaaPoistaLeijonalapsen äiti: *röyhistää rintaa* aika saavutus vaikka itse sanonkin. Osansa taitaa olla sillä, että olen asunut suurissa kaupungeissa keskustassa tai sen tuntumassa koko aikuisikäni. Ikkunanpesu on ollut vaikeaa ja ulkoa käsin se on tehty minun puolestani.
En voi kuin sanoa oi miten mahtava blogi... Löysin tänne ulkomailta vasta juurikin ja miten kaipaankaan suomenkielen verbaalista tykitystä! Itse näppäränä naisena pukkasin projektityönä rakastetut kaksi kappaletta jälkikasvua - poika ja tyttö- ikäero kaikki 15 kk ja mies työmatkalla kokoajan jossain Australiassa tai Meksikossa..en ihan muistanut missä. Tämä oli niin kasvattavaa että välittömästi töihin palattuani olin aivan guru strategisessa suunnitelussa, organisoinnissa ja kaikessa muussakin! Vasta nyt kun piltit paistavat itse aamiasmunansa olen päästänyt työminäni valloilleen (helpottaa kun ei mene duuniin uni/räkärätti olkapäällä).... kuka voisi olla pahempi pomo?
VastaaPoistaKiitos ja lukemisiin
Suurkiitos Helena ja tervetuloa lukemaan! Ja olen tästä jo aiemmin kirjoittanutkin. Äitiys tekee naisesta todellisen uraohjuksen ja maailmantalouden pelastajan. :-)
VastaaPoistaMeinasin muuten tuossa yhtenä päivänä lähteä upeassa kostyymissa työhön. Osin läpinäkyvä paita oli jo päällä kun huomasin auringonvalon siihen osuessa, että koko rätti oli täynnä jogurttiläiskiä, joita olin saanut päälleni pari päivää aiemmin tyttöä syöttäessä. Olisinpa ollut näky.:-)))
Hei olispa mahtavaa, kun toisinaan esittelet kotityyliäsi, niin nähdä myös työluukkisi. Ja noi häpeilemättömät aurinkolasit myös! Vaikka joku "ennen ja jälkeen" kollaashi olis mukava :)
VastaaPoistaJaa, totta tosiaan, pitääpä pitää mielessä...:-) ero on todella aika suuri!
VastaaPoistaKiitos Mallamoija että olen saanut nauraa kanssasi! Blogisi on Blogistanian aivopierujen joukossa mielenterveyslääkkeeni. Rohto, jota tarvitsen, jotta jaksan laukata lapseni (kuntoutus)palavereissa ja kuunnella tuttavapiirin hemmpteltujen pilttien ongelmia...
VastaaPoistaKiitos itsellesi erilainenlapsi! Onpa hauska palaute, mainostan kohta, että hakkaan diapamin mennen tullen..:-)
VastaaPoistaBrändää ihmeessä joku nuppimedisiinivastainen slogan ;) Tänäänkin nauroin virtahepopäivityksellesi niin, että melkein meinasin Tenan tarvita (ei sitten kuitenkaan, meidän taloudessa vain yksi pissaa vaippaan ja se en ole minä). Tuli kyllä nauru tarpeeseen, nimittäin heitin rakkauden hedelmän aamulla pee-kotiin ja kun hoitaja kyseli että voisinko hakea normaalia aikaisemmin kun tyyppi on hankala ja hlökuntaa tänään(kin) vähän ... niin rupesi ketuttamaan, miksi juuri sinä päivänä kun on autoni on huollossa :(
VastaaPoista