Nyt ovat asiat niin huonosti, että tämä emäntä ei pääse nettiin muualla kuin töissä. Vitun ADSL kotona on katki, poikki ja rikki, ja vieroitusoireet ovat hirveät. Ja juuri kun päivät ovat olleet yhtä hässäkkää ja Internetin pehmeän puuduttavaa vaikutusta olisi tarvittu moneenkin vaivaan.
Mainittuihin vaivoihin lukeutuvat seuraavat ilmiöt:
1. Pinnattomaan sänkyyn nukuttaminen ei onnistu (edelleenkään).
2. Syöttäminen ei onnistu. Penska on sitä mieltä, että vain hän itse osaa annostella ruoan oikeassa suhteessa suuhunsa, rinnuksille, pöydälle ja permannolle.
3. Pottailu ei onnistu. Kun piltti paskoo housuihinsa ja minä yritän lässyttää potasta, hän karjaisee "EI HAITTAA!!!". Ja keskustelu on siltä erää ohi.
4. Äitini on käymässä.
Viimeksi mainittu seikka nostattaa tietysti jälleen sekä riemun että raivon tunteita. Riemun siksi, että äitini on mummona todellista tähtiluokkaa. Raivon siksi, että hän on äidillisessä päällepäsmäröinnissä jos mahdollista vielä suurempi stara.
Raivoa herättäviä tuntemuksia voi ehkä havainnollistaa seuraavalla eilen käydyllä dialogilla:
Klo 7:45
Äiti: Vie sitten nuo roskat kun lähdet.
Minä: En vie. Eihän noita ole kuin yksi pussi.
Äiti: Mutta vie pois haisemasta.
Minä: Joo joo.
Unohdan roskapussin keittiöön. Menen töihin suomatta pussille ajatustakaan.
Klo 16:30 (heti naksauttaessani oven auki)
Äiti: Unohit ne roskat. Viepä ne nyt heti pois. Tuossa haisevat.
Minä: En kyllä lähe heti viemään.
(Perustelu tähän väliin: meillä on karsea labyrintti roska-astialle kaksine hissireissuineen ja parkkihallin läpitalsimisineen).
Äiti: Siehän sanoit jo aamula, että viet.
Minä: Niin sanoin, mutta UNOHIN. Nyt mie syön jotain.
(Äiti haahuilee ulos keittiöstä)
Äiti (makkarista): Tuola on vaipparoskiskin kohta täynnä. (Lue: lähes puolet tilavuudesta käytetty) Ota sekin, haisee koko makuuhuone! Inhottava pienellä nukkua semmosessa hajussa.
Minä: Sehän nukkuu nyt vierashuoneessa.
Äiti: Nukkuu se välillä makuuhuoneessaki. Haisee pahalta.
Minä: Oo jo hiljaa. Vien kun syön.
Klo 17:30
Äiti: Miepä kaajan nuo vaipat roskapussiin haisemasta. Laitan ne tuohon ovensuuhun.
Minä: KYLLÄ MIE VIEN NE PERKELEEN ROSKAT!
Äiti: Joojoo, ei tartte huutaa. No nyt ne vaipat on tuola ovensuussa. Muista nyt se keittiön pussiki.
Klo 18:30
Valmistaudun roskien roudaamiseen. Kaivan kaapista jätesäkkejä, joilla yhdistää vietävät roskapussit.
Äiti: Mitä sie sielä kaivat?! Jätesäkkejä!!? Mitä sie jätesäkeillä!!? Saahan nuo ilmankin!
Minä: Mie vien nyt ne ROSKAT. Eksie muista, mikä matka sinne on. En jaksa raahata kaikkia erikseen.
Äiti: No menishän nuo nyt ilman jätesäkkiäkin...turhaa muoviroskaa...päläpäläpälä....päläpälä...
Minä: OLE HILJAA TAI JÄTÄN NÄÄ TÄHÄN!!!
Ja niin edelleen, puhtaanapitoteemasta toiseen. Kyllä perhe on pahin. Anna jumala armoa ja se adsl!
Mä niin tsemppaan sua ton netittömyyden kanssa ;) Riippuvuus tai ei mut on todellakin niin nollaavaa harrastaa netteilyä.. Me ollaan muutettu maalle ja ollaan mokkulan varassa, netti toimii mutta niii`in hitaasti, mutta olen iloinen että toimii edes jotenkin
VastaaPoistaTsemppiä!! :)
Kiitos! Joo, ei oo elämää ilman nettiä. Karseaa, kun ei pääse iltalehden viihdesivuja näppäileen. Eikä varsinkaan kirjoittaan blogia.
VastaaPoistaMe asuttiin likan kanssa puolitoista vuotta mummini naapurissa lähestulkoon. Eli tytsyn ikä oli vuodesta kahteen ja puoleen. Mummihan ryykäsi kolme-neljä kertaa viikossa kylään ennakkoilmoituksitta ja aloitti tiskaamisen, imuroimisen, pyykkäämisen, pölyjen pyyhkimisen ja samalla siitä napisemisen, etten käytä aikaani asunnon tahrattomana pitämiseen. Silloiseen kämppään ei saanut edes tiskikonetta ja isovanhempani ovat niitä, jotka nyppivät mattojen tupsut suoraan sormin jos ne ovat vinossa.
VastaaPoistaMyös mm. elukoista jaksetaan mainita, ne haisevat ja ovat epäsiistejä ja laittaisit nyt tuon käärmeenkin jo pois, sehän voi vaikka tuolta lasin takaa sen lapsen syödä vaikka onkin peukalon paksuinen. Mielipiteitä riittää ammatin ja työpaikan valinnasta parisuhteeseen (kaikki vääriä) ja tilannetta jaksetaan päivitellä kaukaisemmillekin sukulaisille. Kyllä sukuni valitsisin uudestaan, jos vaan sais.
I feel you.
VastaaPoistaMunkin äitini on ihana mummo mutta uskomattoman rasittava äiti. Pyytämättä ja yllätyksenä tulee kasvatus- ja elämänohjeita, yleensä lauseet sisältävät ilmaisut "sun täytyy nyt ymmärtää" tai "sanon tän lapsen parhaaksi". Voi v***u! Kiitollinen olen avusta, kyllä, mutta jos haluan lisätietoja esimerkiksi siitä huutaako lapsi nyt sen takia että se joutui vauvana nukkumaan omassa sängyssään eikä äidin vieressä niin voin kyllä itsekin kysyä. As if.
Tsemppiä.
Anonyymi: Joo meillä on kans havaittavissa tuota matontupsutasoa. Ja natina on kovempi kuin sata vuotta vanhoissa saranoissa. Leijonalapsen äiti: Meillä on äidin motto "saanhan mie sanoa". Joo-o, saat, mutta sata kertaa samasta asiasta on prkl liikaa!
VastaaPoistavoi apua, mun äiti on samallainen mutta mä oo itse vielä kauheempi avopuolisoani kohtaan :D olis ehkä aika muuttua ja olla stressaamatta :DD
VastaaPoistaHyi sinua! Mutta ainakin tuommoisessa neuroottisessa siivousinnossakin on omat huvittavat puolensa. Ainakin niin kauan kuin pää kestää...:-)
VastaaPoista