Tänään koin kauhean ennakkoaavistuksen tulevasta.
Olimme juuri lopettaneet ruokailun. Tyttö oli mättänyt nassuunsa kolme kokonaista lihapullaa ja paljon kastiketta kera spagetin. Olin äidillisen onnen vallassa, kun lapsi ei ainakaan lähimpään pariin tuntiin uhkaisi kuolla nälkään. Kun hinkkasin pienen turvan puhtaaksi räimeistä, huomasin, että osa spagetista ja lihapullanpaloista oli kovassa innossa päätynyt lattialle kuten aina. Jälki oli kuin lattialla olisi tapettu ja suolistettu hiiri, joten päätin (varmaankin osin sen äidillisen onnen takia) antaa periksi ja siivota mäiskeet pois.
Kun tyttö siis kiipesi tuolistaan pois, vedin Stokken sivummalle. Hilpaisin keittiöaltaan luokse hakemaan rättiä siivotakseni jäljet. Kun käännyin sitten tiskirätti kourassa takaisin tuolille, kyykkäsi lattialla retkottavan ruoanjätteen vieressä pieni inspektööri.
Penska osoitteli kirjavaa jätevalikoimaa ja nyrpisteli pientä nokkaansa sievistelevästi.
"Hyi!", totesi hän sitten painokkaasti ja ilmiselvää paheksuntaa äänessään.
Etusormi siirtyi seuraavaan palaan: "Hyi!"
Lisää klöntteja, lisää nyrpistelyä, lisää osoittelua. "Hyi! Hyi! Hyi!", karjui natiainen.
Päässäni välähti muisto kahdenkymmenenviiden vuoden takaa, kun mummoni - siivouskultin korkein papitar - otti vallan saastaisessa huoneessani ja alkoi pitää vertahyytävää saarnaansa ja toteuttaa saatanallisia seremonioitaan.
"No joo joo, siivotaan perkele", minä sanoin ja pyyhin lattian puhtaaksi.
Nyt pelkään, että kodinhoitoanarkistiksi aikomani jälkeläinen onkin lähempänä siivoushullua sukuhaaraani. Voiko tuommoinen ominaisuus olla periytyvää niin kuin vaikka skitsofrenia - joka voi hypätä yhden sukupolven ylitse, mutta riivaakin sitten taas jo seuraavaa?
Kohta ei enää sitten riitä, että tsemppaan kuin Rocky jokaista äitini kanssa käymääni taistelua varten. Pian saan mäiskiä henkistä nyrkkeilysäkkiä joka päivä, kun kersa tuosta vähän kasvaa ja alkaa kormuuttaa minua joka välissä.
ps. Kotiin tullessa se pisti lenkkarinsa tarratkin ojennukseen ja asetteli kengät nätisti eteiseen. Onko lapseni kadotuksen oma? Auttakaa!
Meidänkin natiainen on osoittanut huolestuttavia siivousfriikin elkeitä. Huolehti jo nassikkana, että ruuan roiskeet tuli pyyhityksi käsistä ja mökillä jarjestää kengät nättiin riviin (omat kengät aina tietysti mummun kenkien viereen.)
VastaaPoistaAlä kuitenkaan huoli, hätä ei ole tämän näköinen. Siivousfriikkeys ei ainakaan tällä suunnalla kosketa miltään osin leluja, jotka parhaalla mahdollisella taidolla levitellään kaikkiin asunnon huoneisiin mukavaa kotoisuutta tuomaan.
Oi kiitos puolitie! Olen lohdutettu. Ei meidän tyttökään ainakaan leluja vielä pois pakkaa. Tosin silläkin on tuo minua jo jonkin aikaa epäilyttänyt tapa vaatia kätösensä ja vaatteensa heti putsattavaksi, jos jotain vähän roiskuu.
VastaaPoistaVähän samat on pelot täällä: kuopukseni kysäisi tässä taannoin, että mikä päivä tänään on. Kerroin, että sunnuntai. "Ai, siis siivouspäivä" totesi hän tyynenä. WTF?!? Ei meillä todellakaan siivota (joka) sunnuntai(na) taikka yleensäkään minään tiettynä päivänä. Siivotaan vasta sitten, kun en kehtaa enää siirtääkään. Mistä pirusta se sen keksi?
VastaaPoistaEhkä tämä kuitenkin on sellainen "pojasta polvi paranee juttu" joka on oikeasti ihan hyvä, kunhan nuo vaan saa muuttamaan kotoa pois. (Sääli, että se tapahtuu aikaisintaan kymmenen vuoden päästä.)
Meillä isommat, melkein 5v ja 6v haluaisivat jokaisen ruokailun jälkeen huuhtoa omat astiat ennen pesukoneeseen laittoa. vaikka äiti antaisi luvan laistaa sen.. samoin yksi ilta olisi pitänyt tiskejä, huomasin että pesuainetabletin roska oli keskellä tiskipöytää. no se melkein 6v oli pessyt koneellisen TISKIÄ. kaikki mukit, lautaset jne aseteltu oikein eikä esim pinottu.
VastaaPoistadear eki, on sallittua pistää lapset tekemään vmäiset kotityöt jos ne itse tykkää niistä ja äiti ei. mies on 2½ viikon työmatkalla ja jouduin ekaa kertaa sitten melkein kahteen vuoteen käyttämään tiskikonetta..
Heh. Vaihdetaan kersoja. Meillä ei mene lenkkarin tarrat ojennukseen, eikä kengät riviin. Kaikki vaatteet on kasassa eteisen lattialla ja vieläpä nurinpäin käännettyinä. Tarjolla siis joko 3v tai 5v neiti-ihminen tai parhaassa tapauksessa molemmat. Eivät niin välitä tahroista, muruista tai muista sotkuista, jolleivat ne ole heidän leningeillään (ovat muuten leninki-ihmisiä, housuja käytetään vain ulkoillessa, sisällä on leninki - siksi ne vaatteet riisutaan alushousuja lukuunottamatta heti eteisen lattialle). Itse sen sijaan tykkäisin siisteydestä kovastikin ja sen eteen taistelen päivittäin ja nalkutan taistellessani... On kait se elämäntehtävä sekin, paremman puutteessa...
VastaaPoistaNo laita sille rätti kouraan, eikö olisikin kiva leikki siivota itse ne "hyi hyi" lihapullan palaset. Sitten keität kahvit itsellesi ja ihastelet kuinka viisas olitkaan. Lapsi oppii uutta, saa virkkeitä ja sinä puolestasi voit nauttia kahvista. Perfect. (ainakin teoriassa.... :D)
VastaaPoistaNo, enpä tiedä, onko siivousfriikkiyttä..Paremminkin tietyn ikäisen ihastusta siitä, että jotain räiskynyttä voi kommentoida, ja mitä siitä seuraa(=äiti rätti kädessä konttaamassa hyin perässä). Ja tää järjestely, omani aikanaan "järjesteli" lukemattomat nallet ja nössykät riviin eteisen lattialle, siitä sitten niitä oli kiva äidin järjestellä lelulaatikkoon(lue sängyn alle) takaisin. Sitten murrosiässä on pelkästään helpottavaa, jos huomaa jälkikasvussaan pienintäkään siivousfriikkeyttä, sellainen sikolätti on monesti murkun huone. Nimim. Ken kauan elää, se kaiken kokee
VastaaPoistaSun aavistuksesi siitä, että suvussa esiintyvät ominaisuudet/omituisuudet voivat hypätä yhden tai kahden sukupolven yli, pitää kyllä paikkansa.
VastaaPoistaMut ei hätää hei. Eiks oikeesti ois kauheempi, jos ite oisit siivoushullu ja kersas täys porsas, joka kokoajan mitätöis sun uurastukses.
Kaupoissa olen nähnyt minkokoisia siivousvehkeitä. Hommaa hälle sellaiset. Etkai halua huonoa omaatuntoa, lapsesi epäergonomisista työasennoista.
Marjaana: pelottavaa, yksinkertaisesti pelottavaa!:-) Kippuralla: aika taitavaa. Osaiskohan Pakkauskin kohta jo vaikka edes täyttää sen pesukoneen. Jos on avuksi eikä vain arvostele, niin mulle kelpaa. Tarja: joo, kuulostais enemmän meikäläisen menolta. Mulle ei ole tuo kotitalous koskaan ollu lähellä sydäntä - ja aina saan aikaiseksi kauheat tappelut äidin kanssa (mummosta on jo aika jättäny) ko. aiheesta. Kati: otetaan harkintaan. Epäilen vain, että 2-v. ei vielä oikein osaa tehdä siistiä jälkeä. Mutta parin vuoden päästä ehdottomasti, jos oireet jatkuvat. Anonyymi: Aijaa. Meikä ei ole kasvanut isoksi koskaan, joten minkään sortin siivousfriikkiys ei sovi meidän talouteen, anteeksi vaan. Merja: Olet oikeassa kyllä. Ei haittaa yhtään jos mulla on pikkukodinhoitaja kotona parin vuoden päästä. Pahempi oli olla se porsas ja aina haukuttavana.
VastaaPoista