sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Hikeä ja kyyneliä tai kuinka Pakkaus pukeutuu

Pakkaus on alkanut osoittaa pelottavaa määrätietoisuutta pukeutumisensa suhteen, eikä se kyllä helpota näitä äiskän hommia ollenkaan.

Perjantaiaamuna ensimmäinen koetinkivi tuli vastaan vain hetki heräämisestä - vuorokaudenaikaan, jona en koskaan ole minkään valtakunnan taistelukunnossa. Kyseessä oli paidan valinta.

Arvoin silmät harittaen puolipimeässä ylläripyllärit 1 ja 2 vetolaatikon helvetillisestä sekamelskasta. Pakkaus sai valita näistä kahdesta. Ikävä kyllä kummassakaan paidassa ei ollut raitoja. Ja penskahan haluaa aina paidan, jossa on raitoja.
"LAITA LAITAPAITA!", karjui tynkä raivostuneena.

Menivät siinä sitten suksemme ristiin heti kättelyssä. Minä kun en todellakaan ala kello seiskalta kaivaa pikku pissikselle enempää lumpui ja rätei. Tungin nirppanokalle päälle puseron, jota pidin oikein kauniina ja jankutin turhautuneena noin tuhat kertaa:
"Nyt ei oo raitapaitaa. Kato nyt miten nättejä kukkia!"
"EI! EI KUKKIA! LAITA LAITAPAITA!", mylvi ipana takaisin, myös noin tuhat kertaa.

Tässä vaiheessa päätti ukkonikin ottaa osaa keskusteluun (lahna ei ollut vielä kaivautunut sängystä ylös).
"Mitä helvettiä siellä tapahtuu!?", mieheni möykkäsi.
"No kun tuo yks ei saa raitapaitaa!", minä kivahdan takaisin samalla kun etsin epätoivon vimmalla tissiliivejäni.
"LAITA LAITAPAITA!", ulisi Pakkaus.
"Paa se ovi kii!", huusi siippani.

En ollut kuulevinani. Pää tukahdutettua gorillan kokoista apinanraivoa täynnä lykkäsin Laitapaitailijalle sukkikset ja ehdotin hampaita kirskutellen niiden pukemista päälle. Syntyi hetken hiljaisuus. Sitten Pakkaus innostui.
"JOO! JOO! Pakkaus pukee sukkikket!", intoili ipana ja tarttui vaatteeseen.

Minä livahdin kylppäriin ja aloin laittaa tukkaani. Seuraava kriisi iski melkein heti.

"VOI EI! Sukkikket huonostiiii! HUONOSTI! APUA! Äitiiiii sukkikket huonosti! ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!"

Teeskentelin hetken kuivain korvassa kuuroa, mutta sitten oli pakko raahautua taas paikalle. Mukelo maata retkotti maassa sukkahousut puoliksi jaloissa ja huusi naama punaisena. Ongelmana oli tällä kertaa se, että sukkahousun sääriosa oli kiertynyt nilkan ympärille eivätkä ipanan kärsivällisyys tai taidot olleet riittäneet housujen selvittämiseen.

Vedin vintiölle sukkikset jalkaan ja pääsin takaisin pistämään päätäni kuntoon (siis tukkaani, aivojeni kuntoa ei pelasta mikään).  Sitten lähdimme yläkertaan. Alkoi ulkopukeutuminen.

"Pakkaus pukee hupparin!", ilmoitti ipana.
"Antaa palaa", minä totesin ja lapoin jogurttia naamaan, vaikka aavistin jo pahaa.
Kului hetki. Pätkä tunki kätensä hupparin hihaan ja yritti tavoitella toista hihaa siinä onnistumatta. Tietäähän sen, mitä siitä seurasi.

"Pakkaus ei SAA!" Pakkaus ei SAA! YYYYY! Äitii!", alkoi uusi ulina.

Minä hotkin jogurtin mitta jo aivan täynnä sitä vitun vinkumista ja riensin auttamaan, vaikka päässä puristi. Kun yritin tarttua vetskariin, alkoi entistä kovempi kakofonia:
"Ei! Äiti EI auta!! EIIIII!!!"

Siinä kohti meni minun rajani sitten siltä erää. Antauduin kypsään ja fiksuun väittelyyn tyttäreni kanssa.

"No EI SITTEN", parahdin perkeleen vihaisena.
"Ei, ei, ei, ei MEE! ÄÄÄÄ-ääää! Äitiiii! Etoketju! Äääää!"
"Mitä sie sitten sanot, ettei äiti saa auttaa! Se pitää tietää mitä haluaa!" (totta kai, tämä on aivan ehdoton vaatimus 2,5 vuotiaalle)
"ÄÄÄÄÄ! Etoketjuuuuuu!"
"Ole jo hiljaa! Äiti ei jaksa kuunnella!"
"ÄÄÄÄÄÄ! Etoketjuu!"
"HILJAA!"

Vedin hupparin vetoketjun ylös ja riensin nokka norsunvitulla vetämään omia kenkiä jalkaani.

Olipa sitten ainakin ihanan kevyt ja rento fiilis töissä. Kun onhan se nyt aivan eri homma painia  kahdeksan tuntia järjettömien vaatimusten ja palaverihelvetin hetteiköissä kuin toimia sama aika vaikkapa uhmaikäisen asustatistina. Kyllä töissä on helppoa.

21 kommenttia:

  1. Tämä on ihan niinkuin meidän 2v 10kk neidin pukeminen aina välillä, AIVAN saman kuuloista. Odotan "innolla" niitä aamuja, jolloin on oikeasti kiire töihin ja viedä lapset hoitoon eikä tyttö suostu pukemaan eikä puettavaksi...

    VastaaPoista
  2. Meillä esikoinen haluaa että kaikki saumat on just eikä melkeen....ja joo, oon kyllä sitte ittekin jääräpäinen enkä ala liian helpolla paapomaan, mutta uskokaa tai älkää neiti on kovaluontosempi kuin mä! Kerran on huutanu saumaa kotiovelta 1km päähän kauppaan, kaupassa jäi seisomaan kuin tatti, katsoen suoraa eteenpäin, niin kauan kunnes olin ostokset tehny! Että näin meillä! Elämä on, eikö niin ;)

    VastaaPoista
  3. Jahka toi meidän saavuttaa ton ihanan ikäkauden niin oon jo päättäny että joku kerta vedän itekkin just tasan noin ranttaliksi jonkun aamuhästäyksen aikana.

    VastaaPoista
  4. Niin tuttua, niiiiiin tuttua! Ensin halutaan tietty aina juuri se yksi ja ainoa auto/Puuha Pete/Hevisaurus-paita, joka on juuri silloin pyykissä. Sitten halutaan tehdä itse kaikki, mutta kun ei onnistukaan, niin aletaan huutamaan pää punaisena kuin oltais suuremmassakin hädässä äitiä apuun. Äiti kun saa raahauduttua paikalle kesken omien tärkeiden (!!) aamutouhujensa, niin ei saa auttaa, ei tietenkään! Mutta kun käännät selkäsi lähteäksesi jatkamaan omia aamutouhuja, niin alkaa entistä kauheampi ulina ja valitus. Kompppaan sua; Voiko oikeasti olla noin vaikeaa tietää, mitä haluaa...??!! ;)

    VastaaPoista
  5. Ja tilanne ei ratkea ihan hetkessä vaikka taidot karttuu, koska sitten iskee laiskuus. Käymme samaisia taistoja kohta jo 4v. kanssa. Ai että on lystiä, kun vaatteet on päällä, niin sitten ne alkaa SATTUA ja KUTITTAA niin hirveästi, että jos en ole paikalla vahtimassa, niin vaatteet lentää nurkkaan. sit onkin ihana aloittaa homma alusta. Ja tietty tarttee valita paremmat vaatteet, jotka ei satu ja jos ne vielä sattuu kutittamaan, niin riisutaan ja rasvataan...

    VastaaPoista
  6. Voi ei, tuohan nyt on jo julmaa, että noin pieni nappula on jo oivaltanut tiensä ulos "valitse kumman otat" -taktiikasta! Jotain rotia pitäisi olla. Toi on nimittäin mun keskeinen aamujen pelastustaktiikka: "otatko punaisen vai vihreän paidan". (Ja lähes aina toimii meidän 4-vuotiaaseen.)

    VastaaPoista
  7. Meidän keskimmäisellä ei ollut tota vaihetta kaksivuotiaana. Nyt on, ja ikää on 7,5 vuotta. Se sitten onkin hienoa, kun tämän ikäinen ilmoittaa, että en voi mennä kouluun, koska mitään paitaa ei voi pukea toisen paidan päälle (pakkasta -15c) Kaksivuotiaan voi vielä jotenkin nostaa niska-peppu-otteella autoon, mutta mitäs teet koululaisen kanssa, kun viimeinen keino eli se fyysisen ylivoiman käyttö on pois valikosta?

    VastaaPoista
  8. I hear you sister, again! Näin meillä: http://kuplablog.blogspot.no/2013/01/lahtemisen-vaikeus.html

    VastaaPoista
  9. Voi ihanaa kanssasiskot, että teilläkin on vaikeaa! :-) Mulla ei ole mitään lehmänhermoja muutenkaan saati sitten aamuisin ja tuommoisen käsittelyn jälkeen. Sitten saa kärvistellä taas ja haukkua itteään pösilöksi, kun suuttuu Pakkaukselle. Ja tooooosi kiva tietää, että tämä jatkuu ja jatkuu ja jatkuu vaan...Paula: kiitos avautumisesta samasta aiheesta. Voin kuvitella että oli ihan vitun kivaa - ja vielä maanantai.

    VastaaPoista
  10. Hienoa, minä olen myös ollut viimeksi pari tuntia sitten sitä mieltä, että kyllä 2v 10kk pitää myöskin tietää, mitä haluaa. Jo rippikoulussa opetettiin, että vapaus ja vastuu kuuluvat yhteen. Jos kerran on vapaus valita raitapaita tai meidän tapauksessa ollaanko uimassa vai eikö olla, niin vastuuhan siitä on pienen ihmisen kannettava. Ehdoitta.

    VastaaPoista
  11. Olemme siis samalla viisaalla polulla. Tästä ne alfaurokset ja -naaraat kehittyvät, kun pistää vastaamaan valinnoistaan tarpeeksi ajoissa! Hyvä me.:-)

    VastaaPoista
  12. Ootahan kymmenisen vuotta, tai hiukka enemmän...kun Pakkaus pukeutuu maihari-saappaisiin, verkkosukkiin. hakaneuloihin ja mustaan haudankaivajalookiin,sukulaisten kesähäissä...Revi siitä sitten ittelles niin rauhaisa edustusilme :DD.
    t. nimimerkki "kokemusta omaava äippä" alias leena

    VastaaPoista
  13. Haha, tuota ei voi muuta kuin todella odottaa. Mutta minusta tuo goottilookiki on parempi kuin joku helvetin Tuksu-barbie-look. Sen kun Pakkaus keksii, niin meikä tarvii Valiumia.

    VastaaPoista
  14. Ehdottomasti samaa mieltä.Mutta kukkahattusukulaistädit rakastavat tuksuklooneja(näkevät kait niissä oman kadotetun nuoruutensa unelman. :)
    leena

    VastaaPoista
  15. Juu, töitä ootellessa... Maaliskuu, tule pian!!

    VastaaPoista
  16. Voi kyllä! Tätä hauskanpitoa ilman on elämä kovin harmaata...:-)

    VastaaPoista
  17. Meillä 2v 7kk on ihan mahdoton pukeutumisissa kanssa. Valikoiminen vaatteissa ja pinnien väreissä onneksi aikalailla loppunut, mutta tuo itse pukeminen ja varsinkin ulkovaatteet....
    Päiväkodissa saa tarran kun pukee hyvin itse. Meilläkin on nyt pukeutumista varten pahvi mihin saa tarran jos pukee lähes kaiken itse ja nätisti. Tänä aamuna toimi! Myös pehmolelulen mukaan ottaminen ym. harhautukset käytössä. Aamulla kun ei ole aikaa kauheasti kikkailla tai muuten myöhästytään töistä.

    VastaaPoista
  18. Ai saakeli, nyt meni vaikeaksi. Miten ihmeessä saan tuommoisen tarrahässäkän aikaiseksi?! Parempi kyllä olis, sillä tätä menoa ei jaksa eläinkään. Ja se myöhästely kun on fakta eikä fiktio minun tapauksessa.

    VastaaPoista
  19. Anteeksi, ei saisi nauraa, mutta nauroin kyllä ääneen kun luin tätä. NIIN tuttua! Ja miksi, oi miksi, on aina 'sukka huonosti'? Tai 'puntti huonosti'? Ja voisikohan joskus saada vastaukseksi kyllä sen ainaisen ein sijaan? Ihan vaan kysyn. :)

    http://vahanpatiesin.blogspot.fi/2013/02/ei.html

    VastaaPoista
  20. Se on kuule silleen että sukka jos mikä on aina mystisesti huonosti. Sen ainakin olen oppinut ja sille ei näköjään vaan voi mitään. Teidän seikkailut ei-maassa on ihan samaa kamaa kuin täällä. Nyt on ei-vaihe taas kiihtymään päin. Ja kun vähän helpottaa niin kohta se tulee taas takas.:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, toisena päivänä on pelkkää eitä ja toisena sitten yhtäkkiä muutama joo sopii, mutta sukka se on mikä pysyy ;)

      Poista