Miljoonia tapoja naamioitua

Olen ollut työelämässä vasta kolme kuukautta, mutta jo nyt tiedän, että äidillä ei ulkoisen habituksensa suhteen ole vaihtoehtoja: hän voi joko myöntää kertalaakista olevansa luuseri tai käyttää mielikuvitustaan. Minä olen turvautunut jälkimmäiseen konstiin, koska haluan keinolla millä hyvänsä säilyttää uskottavuuteni miesvaltaisen päällystön keskuudessa.  

Helpotuksekseni olen huomannut, että on miljoonia tapoja naamioida itsensä vakuuttavan näköiseksi bisnesnaiseksi. En tietenkään kerro tässä nyt kaikkia niitä miljoonia konsteja, koska jotainhan se on jumalauta teidän itsennekin asian eteen tehtävä. Johdatan teidät kuitenkin oikeaan suuntaan - kohti valoa kuin Siddharta Gautama ikään.

Lähdemme tilanteesta, joka kotonamme vallitsee joka aamu. Olen nukkunut liian pitkään. Ukko ei ole vaihtanut penskan aamuvaippaa, koska "siellä ei ole mitään" ja väittää, että tämä ei vain "suostunut syömään". Minä ryntään marttyyrina - pyhää vihaa täynnä ja nokka norsunvitulla - käärimään kilon painoisen liberon jaloista, pesemään pyllyn, vatkaamaan sinkkivoiteen kanssa ja vaihtamaan päivävaatteet päälle. Kersa kiemurtelee tietysti kuin ankerias, paskaroskis haisee ja minulla on päälläni pelkät likaiset kalsarit ja se Nanson mansikkatoppi. 

Vaatteidenvaihtoepisodin jälkeen saatan erehtyä vielä kylmenneen puurokupin ääreen pelkästään näyttämisenhalusta. Lopulta huomaan, että omat vaatteet ovat vaihtamatta, suihku jäänyt taas välistä ja töihin pitäisi päästä vartin sisään. Tämä ei tietenkään vielä ole mikään ongelma, jos on kehittynyt yhtä luodinnopeaksi kuin minä. Ongelmat alkavat vasta pukeutumisen kanssa kohdatuista vastoinkäymisistä. Niitä esiintyy joka aamu. Tässä muutama valittu pala - ja ehdotettu ratkaisu.

Ongelma 1: Revenneet sukkahousut. Nappasit likaisten sukkahousujen kasasta päälle juuri ne, joiden haarat ovat auki kuin kirkon portit sunnuntaina ja silmäpako juossut polveen asti. Ei hätää! Vaihdat vain pitempihelmaiseen hameeseen. 

Ongelma 2: Pitempihelmaisessa hameessa on puurotahra. Ei hätää! Nosta hame vyötäisille ja tunge helma vessan hanan alle. Kyllä se siitä työmatkalla kuivaa. 

Ongelma 3: Hellantuuttelisi on taiteillut paitaasi "kellon" tms. sinisellä värikynällä. Ei hätää! Vedä päälle jakku. Mutta muista pitää se sitten koko päivän myös päällä, vaikka patterit posottaisivat täyttä häkää ja uhkaisit kuolla kuumuuteen.

Ongelma 4: Jakussa on puuro-, paska- tai kermakastiketahra. Ei hätää! Piilota tahra rintarossilla. Niitä on työssäkäyvällä äiti-ihmisellä hyvä olla runsain määrin. Jos sinulla ei ole rintarossia, rakenna omasi sifonkihuivista ja hakaneulasta. Tai vedä päälle toppatakki äläkä riisu sitä koko päivänä. Voit vaikka teeskennellä olevasi menossa tai tulossa työmatkalta koko päivän (on myös hyvä tapa luoda mielikuvaa kiireestä ja tärkeydestä).

Ongelma 5: Saappaan vetoketju hajoaa. Ei hätää! Vaihda kengät. Ja kyllä vittu joo, niitä kenkiä on pakko olla enemmän kuin yhdet parit. Sori. 

Lisäksi paidasta irronneen napin voi ratkaista jättämällä kaula-aukon avonaisemmaksi, rintojen alle rullautuvan trikoopaidan kiskomalla sen väen vängällä housun vyötärön alle ja kiristämällä vyön TIUKASTI kiinni ja rikkinäisen housujen vetoketjun antamalla sen vain olla. Jos alla on mustat sukkahousut, kukaan ei taatusti huomaa kumminkaan. Sopii ainakin toivoa. Mutta mitä sitten jos huomaisikin. Voit teeskennellä, että vetskari on hajonnut tietämättäsi ja taivastella sitä sitten taajaan muka häveliäänä. Ehditpä ainakin ajoissa töihin.