Vuoden mutsi -paljastuksia

Ihanan liikuttava maatuska. Just niin kuin minä! Paitsi ettei minulla ole tuota ylimääräistä kaveria mahassa.

Urhea lukijani Aakoo, jonka kokemuksia kannattaa käydä vertaamassa omiinsa siinä tapauksessa, että alkavat omat pikku ongelmat ahdistaa, laittoi minulle tämmöisen Vuoden mutsi -haasteen. Pakkohan tähän on vastata, kun tunnen olevani lähes päivittäin harvinaisen mutsikas tapaus.

Tässäpä siis minun vastaukseni. Noudatin intuitiota, koska viisaat psykologit sanovat, että ensimmäinen mielleyhtymä on tosi. Vastaukset siis ovat kuin ovatkin totta, vaikka saattavat jostakusta vaikuttaa järjettömiltä. 

1. Tunnen itseni Vuoden Mutsiksi, kun löydän ipanan harjoittelemassa rivitanssia keskellä  keittiön pöytää kolmatta kertaa päivän aikana.
2. Lapsiperhe-elämässä haasteellisinta on oppia työntämään kaulaliina/pyyhe/pitkät kalsarit oven väliin siten, että lapsen voimat eivät riitä oven auki rynkyttämiseen. Erittäin vaikeaa.
3. Suurin lapseltani saama kohteliaisuus on se, kun hän kuolaa nenäni märäksi rasvasillipusullaan.
4. Kello 12 yöllä olen yleensä rahtaamassa kitisevää nassikkaa pinniksestä viereeni.
5. Kello 8 aamulla olen yleensä perkeleen vihainen samalla kun mätän pesemättömään naamaan uutta kerrosta meikkivoidetta.
6. Haluaisin sanoa lapsen isälle, että SE VAIPPA SAATANA TARKISTETAAN VÄHINTÄÄN NELJÄN TUNNIN VÄLEIN.
7. Haluaisin sanoa omalle äidilleni, etten käsitä miten hän aikanaan pärjäsi kolmen lapsen kanssa. Minut kun tuntuu selättävän yksikin.
8. Viimeksi kiroilin, kun tietokone tippui verkosta puoli tuntia sitten. Vittu. Oho. 
9. En ole koskaan osannut pitää suutani kiinni ja asuntoa puhtaana.
10. Parasta, mitä housut jalassa ja ilman lapsia voi tehdä, on lukea hyvää harlekiinia ja juoda samalla oikeaa samppanjaa.

Tämä haaste menee Äiti Aurinkoiselle, jonka leppoisat ja realistiset jutut saavat minut aina hyvälle tuulelle. Pitäkäätte te muutkin itsenne mutseina - tai siis äiteinä, kun enhän minä oikeasti koskaan mitään stadilaisten mutsi-sanaa käytä.