Samppanjaa ja maitonautintoa

Tänään sain taas karvaasti tuta mitä "paluu arkeen" kirjaimellisesti tarkoittaa.

Olin eilen nauttimassa teatteriesityksesta, johon lipun olin saanut työni ansiosta. Tarjolla oli laadukkaan viihteen lisäksi aitoa samppanjaa, cocktail-paloja, konjakkia, valkoista suklaata ja ylellinen illallinen. Minä pyörin pönäköinä patsastelevien ukonketaleitten ja tärkeinä leuhottavien leidien joukossa nenä pystyssä ja rinta rottingilla. Tunsin aivan selvästi, kuinka helppo ja ylellinen elämä oli kuin tehty juuri minua varten.

Päälle päätteeksi yövyin avecina toimineen siskoni luona ja suunnistin aamulla kokoukseen, jonka jälkeen yhteistyökumppani tarjosi leuhkat lounaseväät leuhkassa uudessa pintaravintolassa.

Voitte vain kuvitella, mitä tuollainen ylenpalttisuus tekee ihmiselle, jonka puolen vuoden kokemukset kulinarismista ja tyylistä rajoittuvat kotona viidessä minuutissa väsättyihin surkeisiin jauhelihasoosseihin ja tarhassa pestäviin paskaisiin kurahaalareihin. Ei mitään hyvää, ystävät. Ei mitään hyvää.

Onneksi on pelastava arki, joka kyllä kosauttaa kusipäältä kuin kusipäältä luulot pois niin lotina vain käy.

Kun tulin kotiin, oli päivällisaika. Täynnä hyvää tahtoa ja suuren maailman säihkettä aloin ruokailla kaksi ja puolivuotiaan kumppanini kera. Kaikki meni kuin Strömsössä mitä nyt vekara vähän välillä makoili Stokkessaan (luulisi sen olevan fysiikan lakien vastaista ainakin sen kokoiselle korstolle kuin meidän kersa, mutta ei) ja pyöritteli lusikkaansa muuallakin kuin lautasella ja suussaan.

Lopulta lautanen oli tyhjä (!) ja oli aika nauttia terveellinen maitoannos. Tyttö kiskaisi ahnaasti reilun desin kupistaan ja työnsi sen sitten minulle.
"Äiti juo!", komensi tenava ja vaaleanpunaisessa pilvessäni minä hullu tottelin.
Hörppäsin maitojämät kurkkuuni - ja siinä samassa suuhuni ui golfpallon kokoinen klöntti rakettispagettia ja maidossa marinoitua jauhelihaa.

Hyvästi satumaailma ja ihana samppanja! Toivottavasti tapaamme taas edes puolen vuoden kuluttua. Siinä välissä lupaan odottaa kulinaristisilta kokemuksilta vain ja ainoastaan sitä, että muistan tarkistaa, mitä minulle tarjotussa kupissa oikeasti on. Ettei ainakaan yrjöämään tarvitse alkaa.