Jumalaton juoni tai kahvia kaksivuotiaalle

Meillä on perheessämme uusi perinne, joka pakottaa jokaisen itseään kunnioittavan mielensäpahoittajan tunkemaan seipään ellei jopa rautakangen  perseeseensä ja äkkiä ainakin. Juomme nimittäin viikonloppuisin aamukahvit - ja - tadaa - koko kolmihenkisen perheemme voimin.

Lapanen lähti moposta tuossa pari kuukautta sitten. Rajojaan koetellessaan Pakkaus päätti kokeilla kaiken muun spedeilyn ohella, mitä tapahtuu jos heittäytyy juomalakkoon. Yhtäkkiä oli ihan vitun jännää, kun sai möllöttää ruokapöydässä ja nyrpistellä maito-, mehu- tai vesimukille tai paiskata mukit permantoon, jos äiskä oli niin idiootti, että antoi kupin mukaan pöydästä lähtiessä. Yritin maanitella, rukoilla, uhkailla ja rähistä ilman mainittavaa menestystä. Vaihdoin  mukia kuppiin ja kuppia lasiin ja lopulta yritin houkutella jopa parhailla kristalleillani - aivan turhaan. Piltin suu oli ja pysyi supussa ja aukeni vain EI:tä ulistakseen, jos vein kupin/lasin liian lähelle. Joka yö heräsin sitten pari kolme kertaa siihen, että polvenkorkuinen paukapää vatkasi päätäni, repi korviani ja tukkaani ja mölisi: "Maitoa, äiti maitoa!"

 Kun olin viikon verran saatanan vihaisena kärrännyt leidille maitoannosta sänkyyn pikkutunneilla, sain todellisen neronleimauksen. Oli lauantaiaamu ja latasin kahvinkeitintä äärimmilleen, kun sattuneesta syystä vähän väsytti. Päätin pistää kovat piippuun. Filosofoin, että kun se kielletty hedelmä aina houkuttaa aikuistakin, niin miksei sitten maahisen kokoista mukulaa.  Johan tuo oli sumppia kärttänyt jo herra ties kuinka kauan ja rääpinyt pohjat kupeista heti jos vain silmä oli välttänyt.

Kysäisin siis viekkaasti lattialla leikkivältä naperolta: "Mitäs jos Pakkaus juo äidin kanssa kahvia?"

Siitähän ipana innostui. Hän pomppasi Stokkeensa suurin piirtein suorilta jaloilta.
"Pakkaus juo kahvia! Pakkaus saa kahvia! Pakkaus ja äiti juo kahvia! Kahvia!!", kakara kohkasi tohkeissaan ja minä kannoin kahvipannun suurin elkein pöytään. Kaadoin itselleni tavallisen kolmen desin alkupala-annoksen ja värjäsin setin maidolla. Sitten kaadoin kuolaavalle kaverilleni mukillisen maitoa, mutta seuraavaksi nostin kahvipannun mukin ylle ja lorotin siitä oscarsuorituksen arvoisin draamaelkein 1-2 tl kahvia maidon sekaan. 

Olisittepa nähneet sen hurmoksellisen kiihtyneen ilmeen lapsen kasvoilla! Oli kuin hyvä haltijatar olisi heilauttanut taikasauvaansa ja lapsi olisi hetken aikaa nähnyt elämänsä sellaisena kuin hän sen itse haluaisi olevan: täynnä kahvia, suklaata, piipaa-autoja ja taivaaseen kurottuvia karsean vaarallisia kiipeilymahdollisuuksia.

Minä siinä sitten kahvittelin kaikessa rauhassa, mutta Pakkaus holotti oman annoksensa sellaista vauhtia, että harkitsen vakavissani ottavani yhteyttä Guinnessin ennätysten kirjaan. "Lissää kahvia!", mukula mesosi jo alta puolen minuutin. Ja minähän annoin. Tällä kertaa lorautin maidon sekaan vain max. 1 tl, mutta se riitti vallan mainiosti. Ja taaskin kahvimaito katosi kuin kuppa Töölöstä.

Vaikka juomalakko hellitti aika pian kahvikekkerien jälkeen, olemme jatkaneet perinnettä ja istuimme eilenkin itsenäisyyspäivän kahvilla koko kööri. Ja koska Pakkaus tiivisti lämpöisen perhehetkemme ydinasiat niin hyvin, lainaan hänen viisauttaan näin lopuksi:
"Äiti juo kahvia. Isi juo kahvia. Pakkaus juo kahvia. Kahvi on hyvvää!"