Persläpi parkuu - missä pyllypilleri?

Varoitus herkille lukijoille (= so. nyhväkkeille) ja hyvän maun ystäville (= so. nirppanokille).
Tämä teksti todellakin sisältää tietoa persläpeni kunnosta ja yleistä ihmettelyä meidän kaikkien persläpien terveydenhuollollisesta hyljeksimisestä. Jos et siis sairasta bulimiaa ja nauti oksennusrefleksistä, passaahan nynnerö tämä juttu suosiolla.

Ja sitten asiaan. Persettäni polttaa niin perkeleesti ja siellä käy sellainen jytke, että luulisi uudenvuoden jo tulleen ja kaikkien rakettien räjähtelevän pemppurievussani. Olen paitsi istumakyvytön, myös surullinen ja turhautunut. Sama kun tapahtuu jokaisen joulun jälkeen eikä kukaan tunnu välittävän. Jaan yksityisen tuskani kanssanne, koska en voi uskoa, että olen ongelmani kanssa yksin.

Miksi, oi miksi ei kukaan huolehdi meidän kaikkien suomalaisten persrei'istä näin joulun ja uudenvuoden aikaan? Kaiken maailman mässäilyyn tähtäävien jouluvalmistelujen kanssa kyllä tuherretaan viikkoja: ostetaan kaupat tyhjiksi ruoasta, pakataan konvehtirasioita lahjoiksi apinan raivolla ja pohditaan pää kuumina, otetaanko kymmenen vai kahdenkymmenen kilon kinkku ja siihen kylkeen jääkaapin kokoinen kalkkuna.

Joka tuutista tuppaa, että "Kyllä sitä jouluna voi hyvällä omallatunnolla herkutella" ja "Kyllä ne pari kiloa helposti sitten pois lähtee, kun menevät nuo pyhät ohitse". Tähän sössötykseen sortuvat vieläpä ravitsemuksen ja liikunnan ammattilaisetkin.

Excusez-moi, mutta mitäs sitten, kun olet vetänyt Pandan juhlapöydän konvehtirasian kitaan viidessä minuutissa, paiskannut perään kilon verran kinkkua ja lappanut siinä sivussa lukemattomat graavilohileivät, kinkkupiirakat, juustokakut ja pullat pötsiin?

Seuraukset ovat loogiset, mutta vaietut: syntyy katastrofaalinen suurruuhka suolistoon.
Persreiästä puskee tiiliskiven kokoista ja painoista paskapötkälettä, ja heti kun olet yhdet jättitortut saanut väännettyä, pitää jo seuraava paskasakki päästää vihreisiin valoihin.

Anusaukolle tämä mellakka tekee kamalaa jälkeä eikä omistaja tiedä, raapiako vai kiemurrella, koska raapimisen jälkeen sattuu vielä enemmän, mutta kiemurtelukin on karseaa koettavaa.

Nyt kysynkin tässä kesken posliinijumalanpalveluksen, miksei meillä ole persaukkojamme turvaavaa tuhoutumisenestolääkitystä ts. pyllypilleriä? Jos kerran on kaikkien mielestä ihan ookoo vetää kaksi viikkoa apetta niin että napa rutisee, niin kai sitä voisi tähän maailmaan yhden pienen pillerin lisää luoda? Siis vaikka erikoismyyntiin vain joulunalusajaksi niin kuin jouluoluet, joululimput ja joulukinkutkin.

Nyt kun pitää pärjätä pelkällä Ceralanilla perkele.


ps. Ehdotan pyllypillerin kehittämiseksi varojenkeruuta ensi joulun alla. Mahtaa olla menestys, kun saa kerrankin lahjoittaa tarkoitukseen, joka parantaa OMAA elämänlaatua! Toinen vaihtoehto olisi tietysti luopua siitä kahdenkymmenen kilon kinkusta ja antaa siitä osa nälkäisemmille, mutta sehän ei taida olla vaihtoehto, eihän?