perjantai 26. huhtikuuta 2013

Petollinen perjantai ja tainnuttava torvi

Kun äiskä on rymistellyt koko viikon töissä kuin vihainen villisika, on perjantai-iltapäivänä ihanaa sulkea konttorin ovi. Aivot lepäävät, jalat vievät keveästi kohti autoa, ratin takana ranne rentoutuu ja sormi painaa Voicen tai muun periaatteessa aika paskan soittolistakanavan raikaamaan.

Päivänkodin pihallakaan ei haittaa, vaikka ipana on luovinut läpi paikan kaikki lällylätäköt sillä tavalla rambomaisesti, että häntä tuskin erottaa maastosta. Tunnelma itse asiassa vain kohoaa, kun kaveri riemuitsee kuullessaan että kauppataivaaseen sitä taas ollaan menossa.

Tosiasiassa tiemme vei tietysti Prisma-helvettiin, kuten ilmeisesti kaikkien muidenkin lahtelaisten. Kaupan jälkeen kävimme PizzaBuffassa (= viikonlopun ravintolaelämys), jossa tuli heti positiivista palautetta Pakkaukselta. "Helkullista!", intoili kulinaristi vieressäni tunkiessaan kitaan luvutonta määrää einespullia ja Knorr-kastiketta ja minä taputin edelleen itseäni selkään.

Kaiken tämän ihanuuden ympäröimänä hämäännyin sitten tekemään tempun, jolla tuhoaisin leppoisan perjantai-illan - ihan itse.

Käyskentelimme kohti autoa, kun eteemme tuli Tiimari, jonka eteen oli viritetty vappuansojen ansa: ilmapallo."Ilmapallo! "Änglipööd! Heloukitti! Pakkaus saa!", huuteli kauppakaverini ja ajattelin, että voisihan sitä viisaana ihmisenä varautua ajoissa vapun varalle.

Harhailimme siis sisään. Pakkaus nyki Heloukittiä ja Nasua naruista ja minä keräsin koriin kuusi serpentiinirullaa ja saman verran ilmapallopusseja. Kun lähdin kassalle ja tyhjensin korin, työnnettiin tiskiin takavasemmalta myös Pakkauksen vappuvalinta. Hän oli luopunut ilmapalloambitioistaan ja kaapannut kainaloonsa trumpetin. "Tämä on tlumpetti!", valisti lapsi minua ja tapitti hypnotisoivan tiukasti silmiin.

Herkässä viikonloppunirvanassani en ymmärtänyt, mitä olin tekemässä. Hymyilin menemään, ylistin lapseni viisautta, kun hän tunnisti trumpetin ja pistin Visan vinkumaan. Ja sen saatanan vapputorven kassiin.

Enempää tuskin tarvitsee kertoa. Paitsi, että olen tehnyt yhden elämäni massiivimunauksista ja että maanantaihin mennessä tarvitsen kuulolaitteen.

Yksi pieni neuvo. Älkää tehkö perässä. Nimim. Kokemusta (jälleen) on.

10 kommenttia:

  1. Haha... Ei muuta ku hyvää vappua! :D

    VastaaPoista
  2. Tää on niin tätä! Tsemppiä :D

    VastaaPoista
  3. Kiitos myötätunnosta ja vahingonilosta. Ensi vuonna tuo pentele osaa jo vaatia noita vempeleitä! Nyt oli puhdas vahinko ja oma tyhmyys pelissä.:-)

    VastaaPoista
  4. Vahingonilo paras ilo, vai miten se menikään? ;) Mutta hauskaa vappua sulle ja Pakkaukselle!

    VastaaPoista
  5. Hahaa noista ei muuten opi ekasta kerrasta :D muutaman kerran kun sen mokan tekee niin sitten :P

    VastaaPoista
  6. Niinpä niin naurakaa pois. Kyllä se miekin vielä joku päivä opin. Hyvät vaput!

    VastaaPoista
  7. No niin, nyt on luettuna Paska äiti-blogi ja tämä kokonaan... Ja lisää luettavaa odotan :) Kiitos mahtavista jutuista ja useista nauruista!

    VastaaPoista
  8. Eikö torvinäppäimestä ole hyvä siirtyä trumpettiin? *keksi tähän vitsi, joka sisältää sanat "hirveetä tuubaa".*

    VastaaPoista
  9. Hanttara: Kiitos ja hauskaa jos viihdyt! Palataan taas vapun jälkeen tähän PÄ-arkeen. :-) Jenny: kiitos vinkistä. Se oon varmaan mie, jolta tulee sitä hirveetä tuubaa.:-)) Hauskat vaput teille ja kaikille muillekin.

    VastaaPoista